Monipuolinen, monikäyttöinen rosé on maailmanlaajuisesti kasvava trendi

Mitä yhteistä on termeillä blush, blanc de pinot noir, cabernet blanc, chiaretto, clairet, clarete, pink, rosado, rosato, vin gris, white zinfandel, weissherbst, rotling ja schillerwein? –Kaikki viittaavat viiniin, jonka väri on jotain valko- ja punaviinin väliltä; viiniin, jossa yhdistyvät valkoviinin ja punaviinin ominaisuudet raikkaalla ja herkullisella tavalla. Kansainvälisesti yhtenäisin nimitys näille lohenpunaisestä sipulinkuoreen ja pinkkiin vivahtaville viineille on ranskalainen sana rosé, (suomeksi ”punattu”).

Koska väriä sisältävät yhdisteet, antosyaniinit ja fenolit sijaitsevat rypäleen kuoressa sekä sen lähellä, kevyen murskauksen jälkeen rypäleistä valuu aina ensin kirkasta mehua. Jos mehun ei anneta levätä lainkaan kuorikontaktissa, voidaan valmistaa blanc de noir –viini, ”valkoista mustista”. Jos rypäleitä lisäksi puristetaan, osa kuoren läheistä rypälelihaa luovuttaa myös mehunsa ja viini värjäytyy hiukan, lajikkeesta ja puristuksen asteesta riippuen. Jos kuoret jätetään puristuksen jälkeen kontaktiin rypälemehun kanssa, mehu alkaa värjäytyä voimakkaammin. Samalla saadaan uutettua mehuun muita kuorien sisältämiä ainesosia.

Suurin osa nykypäivän roséviineistä valmistetaan pelkästään punaisista rypäleistä. Valko- ja punaviinien sekoitus on itseasiassa EU:ssa kielletty laadun turvaamiseksi. (Poikkeuksena Champagne, jossa lopputuotteen ominaisuuksiin vaikuttavat olennaisemmin muut valmistuksen vaiheet.) Roséviineistä vaaleimmat, Loiren vin gris ja Kalifornian blush-viinit (kuten 1980-luvun makeahkot hittituotteet white zinfandel, white grenache ja cabernet blanc) valmistetaan puristamalla tummat rypäleet ja käyttämällä ne ilman kuorikontaktia hyvin kalpean punaisiksi viineiksi. Myös Marokossa tuotetaan suosittuja supermarketti-vin gris-viinejä.

Yleisin tapa on kuitenkin uuttaa kuoria haluttuun pisteeseen saakka, poistaa ne ja käyttää jäljelle jäänyt mehu loppuun. Roséviinien värien ja tyylien kirjo on suorastaan hengästyttävän laaja. Joskus rosé valmistetaan myös punaviinin valmistuksen ”sivutuotteena”: Punaiset rypäleet alkavat alkoholikäymisen kuorikontaktissa (kuten punaviinin valmistuksessa aina), mutta halutussa vaiheessa osa värjäytynyttä mehua valutetaan erilleen ja käytetäänkin loppuun roséviiniksi. Myös kuorikontaktiin jätetty mehu käy loppuun – entistä tummemmaksi, muhkeaksi punaviiniksi, onhan kuorien osuus jäljelle jääneessä mehussa saatu näin erityisen suureksi. Menetelmää kutsutaan nimillä bleeding (engl.), saignee (ransk.) ja sangrado (esp.).

Ranskalaiset juovat peräti kolmasosan maailman roséista ja myös tuottavat sitä runsaasti, erityisesti eteläisissä Provencessa, Languedoc-Roussillonissa ja Etelä-Rhonessa. Pääasiassa Grenache- ja Cincault-rypäleistä valmistetut rosét ovat kuivia ja raikkaita, kevyitä ja aromeiltaan ”kesäisen” marjaisia. Parhaimmat gastronomiset rosét ovat intensiivisempiä sekä täyteläisempiä, ja niissä tuntuvat punaviineistä tutut tanniinit. Myös Loiressa tuotetaan erityylisiä rosé de loireja kuivasta makeaan. Rosé d’Anjou sekä arvostettu cabernet d’Anjou ovat hyviä esimerkkejä laatueroista samalla alueella.

Myös espanjalaiset suhtautuvat vakavasti roséviineihinsä ja kutsuvat vaaleampia tyylejään rosadoksi, tummempia clareteksi. Rosé-cava on ilmiö sinänsä. Portugalin Mateus ja Lancerns ovat maailmanluokan myyntitykkejä edullisina suuren volyymin brändeinä. Italiassa vaaleampien rosatojen ja tummempien chiarettojen kulutus ei yllä muun eteläisen Euroopan tasolle, mutta erityisesti Pohjois-Italiassa tuotetaan varsin laadukkaita gastronomisia roséita, puhumattakaan ihastuttavan mutkattomista kuohuvista spumanteista, joita esimerkiksi Gancia tuottaa suuren kuluttajajoukon iloksi.

Saksalaisia roséita kutsutaan virallisilla nimillä Weissherbst, Rotling, ja Württembergissä Schillerwein, jonka erikoisuus on käyttää punaiset ja valkoiset rypäleet yhdessä viiniksi. Myös Sveitsissä voi törmätä Schillerweiniin, siellä rypäleiden on lisäksi tultava samalta tarhalta, eli sekoitus on tavallaan syntynyt jo istutuksen yhteydessä.

Uusi maailma ei juurikaan tuottanut roséviinejä ennen 2000-lukua, mutta globaalin kulutuksen kasvaessa erityisesti Chile on innostanut muitakin maita innovaatioillaan. Australiasta löytyy rohkeita syvänvärisiä roséita, ja Etelä-Afrikassa (jossa valko- ja punaviinejä saa sekoittaa keskenään) on blanc de noiriksi kutsuttujen, ainoastaan punaisista lajikkeista valmistettujen viinien nouseva trendi.

Roséviini on paikallaan paitsi raikastavana marjaisena juomana kuumana kesäiltana, myös ruokapöydässä: Kylmät liha-alkupalat, kuten carpaccio ja tar tar laadukkaan kuivan rosén kanssa ovat upea illan aloitus. Älä epäröi kokeilla tummempia versioita myöskään kana- ja possuruokien kumppanina! Kevyemmät versiot toimivat hyvin kalojen kanssa, ja erityisesti hedelmäiset rosét nauttivat äyriäisistä. Rosésamppanja on klassinen yhdistelmä hummerille, ja makeahkot kuplivat rosét nautitaan perinteisesti suolaisten mausteisten(kin) makkaroiden, ilmakuivattujen kinkkujen, kovien kypsytettyjen juustojen ja muiden voimakkaiden alkupalojen kanssa.

Tapakset ja rosé ovat yleinen näky Espanjassa. Suolaiset piirakat (erityisesti kinkku-) nauttivat kuivan, keskitäyteläisen rosén suutuntumasta, samoin ruokaisat salaatit. Äläkä unohda makeita versioita jälkiruokien kumppanina: erityisen hyvin makean marjaiset, kupliensa ansiosta kuitenkin kevyet ja hapokkaat rosékuohut sopivat suomalaisen kesän marjajälkiruoille!

  • Vuonna 2014 roséviiniä tuotettiin maailmanlaajuisesti 24.3 miljoonaa hehtolitraa, osuuden ollessa 9,6% viinin kokonaistuotannosta.
  • Maailmanlaajuinen kulutus nousi peräti 20% vuosien 2002 ja 2014 välillä.
  • Neljä maata tuottavat 80% kaikista roséista: Ranska (7,6mhl), Espanja (5,5mhl), USA (3,5mhl) ja Italia (2,5mhl).
  • Tunisia johtaa ennätystä roséviinien 60% osuudellaan kaikkien viiniensä tuotannosta (joskin kokonaistuotanto on maailmanlaajuisesti suhteellisen pieni).
  • Ranskalaisten juomista viineistä peräti 30% on roséta.
  • USA juo 3,2mhl roséta, mutta on vain kaukainen kakkonen Ranskan 8,1mhl verrattuna. Britit ja Saksa seuraavat perässä.
  • Pohjois-eurooppalaisten rosén kulutus on huimassa kasvussa: Iso-Britannia +250% ja Ruotsi hurjat +750% vain kymmenessä vuodessa!

Teksti: Liisa Huttu-Hiltunen

Retrofollies

11,98

Roger Ravoire ja hänen poikansa valmistavat viinejä Luberonin rinteiden juurella, Rhonen laakson ja Provencen alueiden rajamailla. Suvussa on pitkät juuret viininvalmistuksessa, ja Ravoirien taitoihin luottavat useat viininviljelijät niin Rhonessa kuin Provencessakin.

Retrofollies on erinomainen esimerkki Provencen perinteikkäistä, raikkaan kesäisistä roséviineistä.

Grenache ja Syrah -rypäleet kerätään yön viileydessä raikkauden säilyttämiseksi ja käytetään lämpökontrolloiduissa terästankeissa lyhyen kuorikontaktin ja hellän puristuksen jälkeen.

Kirkas vaaleanpunainen viini tuoksuu viehättävästi kevään herkille kukille, päärynälle, vadelmalle ja neilikalle. Suussa kuiva ja raikkaan hapokas, keskitäyteläinen rosé jatkaa vadelmaisilla, herukkaisilla ja sitruksisilla aromeilla tarjoten lopuksi myös hiukan rypäleen tanniineja ja neilikkaa. Kaiken kaikkiaan hurmaava kokonaisuus sopii grillatuille kaloille, keväisille kasvisruoille, vaaleille lihoille, ruokaisille salaateille ja tomaattisille lisukkeille – sekä tietenkin sellaisenaan aperitiiviksi aurinkoisessa kesäillassa!

Alkon valikoimassa 11.5.2017 alkaen.

Zenato Bardolino Chiaretto

10,98

Valpolicellan alueen viineistään kuuluisa Zenaton perhetila viljelee viiniä myös Bardolinon alueella, Gardajärven kaakkoispuolen rinteillä. Corvinaa, Rondinellaa ja hitusen Merlot’a sisältävä viini on aloittanut alkoholikäymisensä rypäleiden kuorien kanssa, ja kellarimestarin oltua tyytyväinen saavutettuun väriasteeseen viini on erotettu kuorista ja siirretty toiseen tankkiin käydäkseen loppuun.

Intensiivisen pihlajanmarjan punainen viini on kuiva, keskihapokas, keskitäyteläinen ja varsin luonteikas: vadelmaisia ja mustaherukkaisia aromeja täydentää hieno yrttisyys ja vastaleikattu ruoho. Jälkimaku on mantelinen ja mukavan mineraalinen.

Chiaretto edustaa roséviinien täyteläisempää ja värikylläisempää tyyliä ja sopii siksi erinomaisesti vaaleille lihoille, yrteille, tomaattibruschetoille ja muille suolaisen voimakkaille alkupaloille. Pastaruoista kasviksia ja yrttejä sisältävät, keskivoimakkaat maut sopivat hyvin yhteen aromimaailman kanssa, mutta myös kanarisotot, kylmät lihaleikkeet tai juustokuorrutetut lämpimät voileivät toimivat mainiosti tämän gastronomisen rosén kumppanina.

Tilaa tästä

Viña Maipo Rosé BIB

26,99

Chileläinen Maipo-kylän mukaan nimetty viinitalo Viña Maipo on noussut suosituksi brändiksi tasaisella hyvällä laadullaan ja moderneilla edullisilla viineillään, mutta myös kriitikkojen kehumilla laatuviineillään. Viinintekijä Max Weinlaub on kuuluisa Syrah-viineistään, ja lajike on myös tämän kauniin vaaleanpunaisen rosén päärypäle ryhdikkään Cabernet Sauvignonin ja mehukkaan Merlot’n täydentäessä blendiä.

Lämpimässä Central Valleyssä viinirypäleet saavuttavat runsaan hedelmäisyyden ja sokeripitoisuuden. Roséta varten ne kerätään varhain hapokkaan raikkauden vaalimiseksi. Rypäleet laitetaan käymään kevyen murskauksen jälkeen kuoriensa kanssa, ja kun viini on saavuttanut halutun väri- ja uutospitoisuuden, kuoret erotetaan edelleen käyvästä viinistä.

Viña Maipon Rosé on kuiva, mutta pienen jäännössokerin ansiosta sen hapokkain kärki taittuu suuhun sopivaksi ja helpommin nautittavaksi myös sellaisenaan. Sen aromit ovat hersyvän kirsikkaiset ja luumuiset, ja ne säilyvät hanapakkauksessa pitkään. Parhaimmillaan rosé on viilennettynä (12-16°C) ja se sopii hyvin grillatuille kaloille ja vaalealle lihalle.

Tilaa tästä