Englantilainen kuohuviini kasvattaa suosiotaan

Uskottava se on: Maailman voimakkaimmin kasvava viinialue sijaitsee meitä suorastaan häkellyttävän lähellä! Englannin kanaalin läntisellä puolella kukoistaa yli 500 viinitarhaa, joiden 2888 hehtaaria lisääntyvät suorastaan kuplien. Pullotetun viinin määrä on tuplaantunut viimeisen 10 vuoden aikana, ja alan asiantuntijat arvioivat kasvun vain kiihtyvän. Nykyisen 15,6 miljoonan pullon vuosituotannon ennustetaan kasvavan jopa 40 miljoonaan vuoteen 2040 mennessä!

Vain muutama vuosi sitten viiniasiantuntijat haukkoivat henkeään, kun valikoima englantilaisia kuohuviinejä keräsi ammattilaisten sokkotastingissä jopa tunnettuja samppanjamerkkejä paremmat pisteet. Nyt viiniharrastajat jo keräilevät laadukkaita brittikuplia siinä missä vuosikertasamppanjoitakin, ja kaikki ovat haltioissaan sivaltavan raikkaista kuohuviineistä, jotka valmistetaan samppanjan tapaan pitkään hiivasakkansa päällä kypsyttäen. Ainoa kysymys onkin, kuinka korkealle englantilaiset kuohuviinit vielä yltävätkään – toisin kuin Champagnessa vuosikymmeniä vanhoja vuosikertoja joudutaan vielä odottelemaan tovi.

Asiakkaina ja kauppiaina Brittien merkitys globaalin viinimaailman kehityksessä on ollut huomattava. He ovat edesvaikuttaneet usean viinityylin syntyyn ja menestykseen aina sherrystä portviiniin ja tammikypsytettyyn riojaan – kun Ranskan viinihanat ovat syystä tai toisesta tyrehtyneet. Myöskään viinirypäleiden viljely ei ole saarivaltiossa ennennäkemätöntä. Uutta on se, että ne ilmaston lämpenemisen vaikutuksesta nyt saavuttavat riittävän kypsyyden.

Kun 1900-luvun lopulla ensimmäiset englantilaiset viinitilat alkoivat viljellä Champagnesta tuttuja lajikkeita: Chardonnayta, Pinot Noiria ja Meaunieriä syy oli varsin looginen. Kaakkois-Englannin maaperä sisältää samaa Kimmerridgen kalkkiesiintymää, josta juuri Champagnen viiniköynnökset tunnetusti nauttivat. Meren vaikutus tasoittaa lämpötilaeroja, ja vaikka Kent, Sussex ja Hampshire ovatkin ilmastollisesti edelleen viininviljelyn äärirajoilla, kuohuviinien toinen käyminen ja viinit viimeistelevä dosage eli sokerilisäys pehmentävät niiden muutoin viiltävää hapokkuutta. Ennätyslämmin kesä 2018 sitä paitsi oli tuskin lajinsa viimeinen: suhteellisen harvaan istutetut köynnökset tuottivat paikoin jopa kaksinkertaisen sadon aiempiin vuosiin verrattuna.

Gusbourne tähyää viinimaailman tähtikartalle

Andrew Weeberillä oli unelma. Huolimatta menestyksestään ortopedian kirurgina Etelä-Afrikassa ja Isossa-Britanniassa hän oli aina salaa haaveillut viinin viljelystä. Vuonna 2004 tuo unelma tuli todeksi, kun hän omien sanojensa mukaan ”aloitti toisen elämänsä” ja osti vanhan, 1410-luvulta lähtien tunnetun Gusbournen maatilan Kaakkois-Englannin Kentistä. Vain kolme kuukautta myöhemmin hän oli jo istuttanut ensimmäiset viiniköynnöksensä.

”Työni kirurgina on jättänyt minuun jälkensä”, sanoo Andrew. ”Toimenpidettä edeltävä perinpohjainen valmistautuminen on elintärkeää, sillä virheen seuraukset voisivat olla kohtalokkaat. Gusbournen maatilan osto ei ollut päähänpisto, vaikka perheeni luulikin minun tulleen hulluksi. Olin tutkinut ja selvittänyt asiantuntijoiden avulla kaiken mahdollisen maaperästä, alueen olosuhteista ja sinne mahdollisesti soveltuvista lajikkeista niiden klooneja myöten”, hän selittää. ”En tee mitään puolivillaisesti. Tarkoitukseni ei ole haalia lisää omaisuutta, vaan valmistaa maailman parasta kuohuviiniä”, sanoo Andrew vaatimattomasti hymyillen. ”Emme kulje siitä, missä rima on matalin, vaan askel askeleelta kehitämme viinitilaa, joka kestää sukupolvelta seuraavalle. Olen ollut todella onnekas saadessani ympärille lahjakkaita nuoria ihmisiä, jotka mahdollistavat tämän kaiken” hän sanoo viitatessaan mm. Charlie Hollandiin, kansainvälisesti palkittuun kellarimestariinsa.

Gusbournen kaikki viinit ovat vuosikerrallisia. Kaikki palstat vinifioidaan erikseen, ja kellarimestarin vaativa tehtävä on maistella 115 perusviiniä tehdäkseen päätöksensä lopullisista blendeistä, jotka pullotuksen jälkeen aloittavat hitaan prosessinsa kehittyäkseen laatukuohuviineiksi. Gusbourne kypsyttää viinejään huomattavasti lain vaatimuksia pidempään: Brut Rosé saa levätä sakkansa päällä kahden vuoden ajan, Brut Reserve kolmen, Blanc de Blanc neljän – ja lippulaiva Brut Reserve Late Disgorged peräti 90 kuukautta. Tähtiin tähyävän viinitilan on säilytettävä malttinsa. Suuret markkinat kahmaisisivat helposti vaikka koko tarjonnan, mutta tullakseen maailmankuuluksi viinejä on kärsivällisesti esiteltävä eri puolilla maailmaa. Kaikkia viinejä ei siis kannata luovuttaa esimerkiksi Aasian markkinoille – myös pienten eurooppalaisten maiden kuten Suomen on saatava osansa. Lisäksi on tärkeää, että viinien annetaan myös ikääntyä ja todistaa potentiaalinsa. Mihin saakka niiden elinkaari yltää?

Vastausta odotellessa Alkon tilausvalikoimassa on saatavilla varsin elegantteja kuplia – laatuunsa nähden suorastaan edulliseen hintaan.

Teksti: DipWSET Liisa Huttu-Hiltunen

Opi lisää viinistä Viinipostista!