Roseeviinit 2024

Roseeviinien valmistus

Roseeviini on tarkoitettu nuorena nautittavaksi, eikä se vaadi valmistajaltaan kalliita kypsytysastioita tai -tiloja. Roseeviinin hinta ja laatu vaihtelevat kuitenkin suuresti kasvupaikan ja sadon laadun mukaan. Laadukkaat rypäleet vaativat työtä tarhalla: mm. satoa on rajoitettava joskus runsaastikin tiiviin aromikkaan mehun tuottamiseksi, ja tämä tuntuu premiumviinien hinnoissa.

Koska väriä sisältävät yhdisteet, antosyaniinit ja fenolit sijaitsevat rypäleen kuoressa sekä sen lähellä, kevyen murskauksen jälkeen rypäleistä valuu aina ensin kirkasta mehua. Jos mehun ei anneta levätä lainkaan kuorikontaktissa, voidaan valmistaa blanc de noir –viini, ”valkoista mustista”.  Jos rypäleitä lisäksi puristetaan, osa kuoren läheistä rypälelihaa luovuttaa myös mehuaan ja viini värjäytyy hiukan, lajikkeesta ja puristuksen asteesta riippuen. Jos kuoret jätetään puristuksen jälkeen kontaktiin rypälemehun kanssa, mehu alkaa värjäytyä voimakkaammin. Samalla saadaan uutettua mehuun muita kuorien sisältämiä ainesosia.

Suurin osa nykypäivän roseeviineistä valmistetaan pelkästään punaisista rypäleistä. Valmiiden valko- ja punaviinien sekoitus on itseasiassa EU:ssa kielletty laadun turvaamiseksi. (Poikkeuksena Champagne, jossa lopputuotteen ominaisuuksiin vaikuttavat olennaisemmin muut valmistuksen vaiheet.) Roséviineistä vaaleimmat, Loiren vin gris ja Kalifornian blush-viinit (kuten 1980-luvun makeahkot hittituotteet white zinfandel, white grenache ja cabernet blanc) valmistetaan puristamalla tummat rypäleet ja käyttämällä ne ilman kuorikontaktia hyvin kalpean punertaviksi viineiksi. Myös Marokossa tuotetaan suosittuja supermarketti-vin gris-viinejä.

Yleisin tapa on kuitenkin uuttaa kuoria haluttuun pisteeseen saakka, valuttaa hieman värjäytynyt mehu uuteen astiaan ja käyttää se valmiiksi viiniksi. Menetelmää kutsutaan nimillä bleeding (engl.), saignee (ransk.) ja sangrado (esp.). Joskus rosé valmistetaan myös punaviinin valmistuksen ”sivutuotteena”: Punaiset rypäleet alkavat alkoholikäymisen kuorikontaktissa (kuten punaviinin valmistuksessa aina), mutta halutussa vaiheessa osa värjäytynyttä mehua valutetaan erilleen ja käytetäänkin loppuun roséviiniksi. Myös kuorikontaktiin jätetty mehu käy loppuun – entistä tummemmaksi, muhkeaksi punaviiniksi, onhan kuorien osuus jäljelle jääneessä mehussa saatu näin erityisen suureksi.

Roseeviinien tyylien kirjo

Suurin osa ranskalaisista roseista valmistetaan Provencessa, Languedoc-Roussillonissa ja Etelä-Rhonessa. Pääasiassa Grenache- ja Cincault-rypäleistä valmistetut rosét ovat kuivia ja raikkaita, kevyitä ja aromeiltaan ”kesäisen” marjaisia. Parhaimmat gastronomiset rosét ovat intensiivisempiä sekä täyteläisempiä, ja niissä tuntuvat punaviineistä tutut tanniinit. Myös Loiressa tuotetaan erityylisiä rosé de loireja kuivasta makeaan. Rosé d’Anjou sekä arvostettu cabernet d’Anjou ovat hyviä esimerkkejä laatueroista samalla alueella.

Espanjalaiset kutsuvat vaaleampia tyylejään rosadoksi, tummempia clareteksi. Italiassa vaaleampien rosatojen ja tummempien chiarettojen kulutus ei yllä muun eteläisen Euroopan tasolle, mutta erityisesti Pohjois-Italiassa tuotetaan varsin laadukkaita gastronomisia roséita.

Saksalaisia roséita kutsutaan virallisilla nimillä Weissherbst, Rotling, ja Württembergissä Schillerwein, jonka erikoisuus on käyttää punaiset ja valkoiset rypäleet yhdessä viiniksi. Myös Sveitsissä voi törmätä Schillerweiniin, siellä rypäleiden on lisäksi tultava samalta tarhalta, eli sekoitus on tavallaan syntynyt jo istutuksen yhteydessä.

Uusi maailma ei juurikaan tuottanut roséviinejä ennen 2000-lukua, mutta globaalin kulutuksen kasvaessa erityisesti Chile on innostanut muitakin maita innovaatioillaan. Australiasta löytyy rohkeita syvänvärisiä roséita, ja Etelä-Afrikassa (jossa valko- ja punaviinejä saa sekoittaa keskenään) on blanc de noiriksi kutsuttujen, ainoastaan punaisista lajikkeista valmistettujen viinien nouseva trendi.

Kupliva maailma muuttuu – joko olet maistanut rosé proseccoa?

Pinkit kuplat ovat oma lukunsa, ja myös niiden suosio on kasvanut jopa siihen saakka, että roseecava ja portugalilaiset myyntitykit Mateus ja Lancerns ovat saaneet uuden kilpailijan: rosé proseccon. Lakimuutoksen ansiosta syksyn 2020 sadosta on vihdoin saanut valmistaa proseccoa, jossa vaaleaa Glera-lajiketta täydentää tumma Pinot Nero aina sallittuun 15% saakka. Suomeen onkin saapunut useita ilahduttavia uutuuksia!

Roseeviinien maailma muuttuu ja monipuolistuu kysynnän kasvaessa. Koska rosee on tarkoitettu nuorena nautittavaksi, ja koska sen kulutus liittyy vahvasti kevääseen ja kesään myös pakkausten osalta nähdään uusia trendejä. Lasin rahtaaminen merten yli ei ole kovin ympäristöystävällistä, joten esimerkiksi kevyet pussit on otettu ilolla vastaan – kulkevathan ne kätevästi vaikka veneeseen ja piknikille!

Rohkeasti roseeta ruoalle!

Roseeviini on paikallaan paitsi raikastavana marjaisena juomana kuumana kesäiltana, myös ruokapöydässä: Kylmät liha-alkupalat kuten carpaccio ja tar tar ryhdikkään kuivan rosén kanssa ovat upea illan aloitus. Älä epäröi kokeilla tummempia versioita myöskään kana- ja possuruokien kumppanina! Kevyemmät versiot toimivat hyvin kalojen ja kesäisten salaattien kanssa, ja erityisesti hedelmäiset rosét nauttivat äyriäisistä. Jäännössokeri sallii mausteisuuttakin esimerkiksi grillatessa kasviksia ja kanaa. Rosésamppanja on klassinen yhdistelmä hummerille, ja makeat kuplivat rosét nautitaan perinteisesti suolaisten mausteisten(kin) makkaroiden, ilmakuivattujen kinkkujen, kovien kypsytettyjen juustojen ja muiden voimakkaiden alkupalojen kanssa.

Valitse alta omaan makuusi sopiva roseeviini!

Teksti: Liisa Huttu-Hiltunen, DipWSET, Master of Wine opiskelija

Lasissa -osiossa lisää viiniaiheisia artikkeleita, ruoan ja viinin yhdistämistä, sekä mielenkiintoisia tarinoita viinistä ja sen vierestä!

K-Ruoan sivuilta puolestaan herkullisia kesäpiknik-reseptejä roseeviinin kylkeen!