Valkoinen parsa ja voikastike

Valkoinen parsa ja voikastike - mikä ihana keväinen yhdistelmä!

Ruokatoimittaja Mari Moilanen kehitti valkoisen parsan ja suussa sulavan voikastikkeen reseptin varta vasten yhdelle viinimaailman ikoneille, Cloudy Bay Sauvignon Blancille. Viini voitti juuri myös Vuoden Viinit 2023 -kilpailussa kultaa omassa sarjassaan jo toista vuotta peräkkäin!

Mari Moilasen uskomattoman ihania reseptejä löydät lisää hänen blogistaan!

Parsan ja voikastikkeen valmistusohje:

1. Kuori parsat ja leikkaa pois puumainen tyvi. Aloita parsan keittäminen maustamalla kiehuva vesi suolalla, sitruunalla ja voinokareella. Parsan keittoaika on 7–15 minuuttia parsatankojen koosta riippuen. Vettä tulee olla sen verran, että parsat juuri ja juuri peittyvät.
2. Hienonna sipulit ja kuullota ne kattilassa öljyssä pehmeiksi. Lisää viini ja keitä voimakkaasti kiehuttaen muutama minuutti.
3. Sekoita kanaliemi ja maissitärkkelys pienessä kulhossa keskenään. Valuta seos koko ajan sekoittaen kattilaan. Keitä kastiketta 3–4 minuuttia, kunnes se paksuuntuu.
4. Siivilöi kastike ja kaada se takaisin kattilaan.
5. Vatkaa voi kastikkeen joukkoon pienissä erissä ja lisää lopuksi ranskankerma. Mausta kastike sitruunamehulla ja suolalla. Tarjoa keitetyt parsat kastikkeen, parmesaaniraasteen ja ruohosipulin kanssa. Vinkki! Notkista kastike tarvittaessa kanaliemellä.

Näin onnistut varmasti: vinkit parsan keittämiseen

Tankoparsa on herkullinen raaka-aine, jonka sesonki on keväällä. Näillä vinkeillä onnistut varmasti valkoisen parsan valmistuksessa ja luot herkullisen annoksen, joka ilahduttaa ruokailijoita. 

Panosta sesonkiin:

Parsa on parhaimmillaan parsan sesongin aikana huhti-kesäkuussa, jolloin se on mehukasta ja maukasta.

Kuoriminen ja tyven poisto:

Erityisesti valkoinen parsa vaatii perusteellisen kuorimisen. Poista myös parsan puumainen tyvi, joka voi olla sitkeä ja kova.

Parsan keittoaika:

Keitä tankoparsaa 7–15 minuuttia, kunnes se on napakan kypsää. Käytä mausteena suolaa, sitruunaa ja voita.

Tankoparsan – muinaisista ajoista nykypäivän herkuksi

Tankoparsa on yksi maailman vanhimmista viljellyistä vihanneksista ja ollut osa ihmisten ruokakulttuuria jo tuhansia vuosia. Ensimmäiset maininnat parsasta löytyvät muinaisesta Egyptistä, jossa sitä käytettiin sekä ravintona että lääkkeenä. Antiikin Kreikassa ja Roomassa parsa oli arvostettu herkku, ja roomalaiset jopa kehittivät erityisiä parsanviljelymenetelmiä saadakseen satoa ympäri vuoden.

Keskiajalla parsaa kasvatettiin erityisesti luostareissa. Munkit arvostivat sen ravintoarvoja ja lääkinnällisiä ominaisuuksia. Renessanssin aikana parsa saavutti suurta suosiota Euroopan hoveissa, ja sitä pidettiin ylellisenä ja hienostuneena ruokana.

1800-luvulla parsan viljely levisi laajemmin eri puolille Eurooppaa ja myöhemmin myös Pohjois-Amerikkaan. Nykyään parsa on suosittu kevätvihannes, jonka sesonki kestää huhti-kesäkuussa. Sen maku ja koostumus ovat tehneet siitä suosikin niin arki- kuin juhlaruokienkin ainesosana.

Tankoparsaa on monia eri lajikkeita, mutta valkoinen parsa on erityisen arvostettua sen miedon ja hienostuneen maun vuoksi. Sen viljely vaatii erityistä huolellisuutta, sillä se kasvaa täysin maan alla, suojassa auringonvalolta, mikä antaa sille sen tunnusomaisen valkoisen värin ja herkän maun. Tänään tankoparsa on suosittu ruoka ympäri maailman, ja siitä valmistetaan monenlaisia herkullisia ruokia, kuten tämä klassinen valkoinen parsa ja voikastike -resepti.

Vihreä vai valkoinen parsa – onko niillä eroa?

Vihreä ja valkoinen parsa eroavat toisistaan paitsi ulkonäöltään myös makuominaisuuksiltaan ja viljelytavoiltaan. Vihreä parsa kasvaa maanpinnan yläpuolella ja saa vihreän värinsä auringonvalosta, joka aktivoi lehtivihreän tuotannon. Sen maku on hieman voimakkaampi ja ruohoisempi. Valkoinen parsa taas kasvaa kokonaan maan alla, suojattuna auringonvalolta, mikä estää lehtivihreän muodostumisen ja antaa sille sen vaalean värin. Valkoisen parsan maku on miedompi ja hienostuneempi, ja sen rakenne on pehmeämpi. Molemmat parsat tarjoavat oman ainutlaatuisen makuelämyksensä ja ovat suosittuja keväisiä herkkuja.