Isänpäivä
”Se on viisas isä, joka tuntee oman lapsensa „ −William Shakespeare
Isänpäivää vietetään meillä marraskuun toisena sunnuntaina ja jokainen isä haluaa varmasti silloin kuulla lauseen "Meidän iskä on maailma paras iskä!". Isänpäivä on tunnettu Suomessa jo 1940-luvulta lähtien, mutta yleisimmin sitä alettiin viettää 1970-luvulta alkaen. Vuodesta 1979 alkaen liput on nostettu salkoon myös isien kunniaksi.
Isänpäivän vietto on peräisin Yhdysvalloista kuten äitienpäivänkin vietto. Monessa perheessä on totuttu – nykyisinkin - siihen, että isä on "aina töissä". Alun perin päivän tarkoitus olikin lähentää isien ja lasten suhteita ja korostaa isän tärkeää roolia arjessa, siis lähinnä perheen elättäjänä. Äitiä taas on juhlapäivänä perinteisesti kiitetty huolenpidosta ja kasvatuksesta.
Isä on juhlan arvoinen
Vaikka isänpäivä on historialtaan lähes yhtä vanha kuin äitienpäivä, niin jostain syystä isänpäivän vietto on nykypäiviin saakka jäänyt vähemmälle huomiolle. Isän rooli on kuitenkin vuosikymmenten saatossa muuttunut paljon, ja moni isä osallistuu perheen arkeen muutenkin kuin vain pankkitilin täyttäjänä.
Nykyisin varsin monessa perheessä vallitsee tasa-arvo: isä on täysipainoisesti mukana perheen touhuissa. Vaihtaa vaippoja, roudaa lapsiansa harrastuksiin ja osallistuu kaikkiin kotitöihin siivouksesta kokkaukseen. Sen vuoksi häntä kyllä kannattaa juhlia yhtenä päivänä vuodessa ihan samalla tavalla kuin äitiä.
Mitä isälle lahjaksi?
Kauppa on kyllä oivaltanut isänpäivän merkityksen kaupallisena juhlana. Muista isää! kirkuvat mainokset jo hyvissä ajoin ennen h-hetkeä. Muista isää telkkarilla, Reino-tossuilla, puhelimella, tietokoneella, pyjamalla, solmiolla, alushousuilla, partavedellä, villapaidalla, kameralla, partakoneella, leffalipulla, kirjalla … lahjavinkeistä ei totisesti ole pulaa.
Jokainen lahjoo isäänsä omalla tavallaan, ja oman kukkaronsa mukaan. Ja varmaa on, että isä ei lahjan hintaa tuijota. Monen isän mielestä kun paras lahja on lapsen omin käsin tekemä kortti ja lämmin halaus. Koruton juhlapäivän vietto saattaa sopia suurimmalle osalle miehistä muutoinkin, mutta tuskin yksikään isä panee pahakseen, vaikka häntä juhlittaisiin oikein kunnolla koko sunnuntaipäivä.
Kokataanko kotona? vai herkutellaanko ulkona?
Perheissä päivän aloitus on selvä: aamiainen isälle vuoteeseen laulun, kortin ja halausten kera. Aamuhetkeä on mukava venyttää yhdessä seurustellen.
Kotoa pyrähtäneet lapset ja isästä erossa asuvat lapset muistanevat isää vähintään puhelinsoitolla (tai kortilla) päivän mittaan. Eikä lastenlapsien sovi unohtaa isoisää, ukkia, vaaria, pappaa, isoa, fafaa, mofaa…
Yhteinen ateria perheen, ja mahdollisesti myös isovanhempien kanssa, on juhlapäivän kohokohta. Äitienpäivälounaiden tapaan monet ravintolat ovat alkaneet järjestää houkuttelevia isänpäivälounaita. Jos isä on perheessä se, joka kokkaa arkisin, hän saattaisi ilahtua suuresti päästessään joskus myös valmiin pöydän ääreen. Viekää hänet siis ravintolaan.
Onnea isä, iskä, isi, isukki, faija, fatsi, farsan, äijä, ukko… marraskuun toinen sunnuntai on omistettu Sinulle!
Jos koko perhe pitää yhdessä kokkaamisesta, se voisi olla mukava tapa juhlistaa päivää. Menu muodostuu luonnollisesti isän lempiruuista, ja jos alkoholin nauttiminen on muutoinkin perheessä tapana, päivän kunniaksi aterialla nautitaan myös hyvää viiniä. Kahvin kanssa isälle suodaan ehkä lasillinen miestä väkevämpää lempijuomaa.
Äitienpäivästä ja Isänpäivästä on monessa suvussa muodostunut tärkeä perhejuhla, johon otetaan mukaan laajennettu perhe isovanhempineen. Mikäpä olisikaan parempi tapa opettaa lapsille perheen ja sen jäsenten yhteenkuuluvaisuuden merkitystä elämässä.
Isät – iloitkaa ja nauttikaa juhlapäivästänne!
P.S. Muista lähettää kortti kaukana olevalle isälle ja isoisälle!
