Karkauspäivä
Karkauspäivä tulee - sinkkunaiset, oletteko valmiina?
Miehelään mielivät sinkkunaiset, saavat helmikuussa kokeilla onneaan, sillä karkauspäivänä, 29. helmikuuta, on lupa kosia. Pelkän hamekankaan toivossa on turha lähteä kosiskelemaan varattuja miehiä, sillä lupa koskee ainoastaan "vapaata riistaa", siis vain sinkkumiehiä.
Karkauspäivän kosintatapa on nykyisin lähinnä hauska, vanha juttu, mutta kukaan ei myöskään kiellä tarttumasta päivän sallimaan mahdollisuuteen. Jos ei mies itse älyä kosia, niin...tyhjän saa pyytämättäkin... ja kyllähän se kesäkretonkikin kelpaisi. Nykyajan nainen saattaisi tosin mieluummin ottaa vastaan valmiin mekon kuin kangaspalan.
Keski- ja Länsi-Euroopan maissa, joissa naisella ei ollut juurikaan oikeuksia päättää omista asioistaan, karkauspäivän kosintaperinteellä on huomattavasti pitempi historia kuin meillä. Naisen esittämä kosinta oli miehisen yhteisön mielestä paitsi sopimatonta myös ennen kuulumattoman naurettavaa ja nurinkurista. Mutta tapa hyväksyttiin, sillä karkauspäivää pidettiin muutoinkin nurinkurisuuksien päivänä. Naisen kosintaan ei saanut koskaan vastata kieltävästi, mutta tilanteesta selvisi jollain sievällä lahjalla.
Suomessa kosintatapa ei ole vanha, se on luultavasti alkanut joskus 1800-luvun loppupuolella kaupungeissa ja maaseudulla. Ne kosinnan kohteeksi joutuneet, joita avioliittoehdotus ei miellyttänyt, saattoivat päästä pälkähästä antamalla kosijalle lahjaksi hamekankaan.
Vanhojenpiikojen leikkimieliseksi merkkipäiväksi muodostuneena päivänä järjestettiin teeman mukaisia karkaustansseja vielä viime vuosisadan alkupuolella. Niissä tanssittiin mm. kosintakotiljonkia ja raatikkoa.
Raatikkoon joutuivat myös vanhanpiian ikään ehtineet naiset, mikäli uskomme vanhaa tanhulaulua: "Raatikkoon, raatikkoon vanhat piiat pannaan. Tuonne, tuonne Kyöpelin vuoren taa. Ettei niitä, ettei niitä nuoret poijat saa.
Kustaa Vilkuna kertoo kirjassaan "Vuotuinen ajantieto", että raatikkoon panemisella tai jäämisellä tarkoitetaan eri murteissa vähän samantapaista kohtaloa. Esine tai asia saattaa jäädä raatikkoon eli hoitamattomana rappeutumaan, hylkynä kuljeksimaan.
Tarkoittaako ilmaisu siis sitä, että ennen vanhaan vanhapiika ilman avioliiton suojaa oli ikään kuin vähän heikoilla maailmassa ja nuorten miesten vikittelyn kohteena. Niinpä hänet piti pelastaa Kyöpelin vuorelle, joka katolisen käsityksen mukaan oli varsinainen paratiisivuori ja hurskaiden neitsyiden ihana turvapaikka.
Kyöpelillä on ollut monta merkitystä. Se on tarkoittanut kummitusta tai pirua ja laulussa se on vuori, jonka taakse vanhat piiat pannaan. Kyöpeliin joutumisella tarkoitetaan toisaalta myös vanhaksi piiaksi päätymistä. Nykyajan naissinkuilla ei ole paineita ikärajoista, mutta vanhan kansan mukaan nainen joutui Kyöpeliin eli vanhanpiian kirjoihin 25-vuotiaana. Jos ikäneito sattui kuitenkin pääsemään naimisiin, hänen sanottiin palanneen Kyöpelistä.
Joka neljäs vuosi helmikuu on päivän pidempi
Karkauspäivä on Suomessakin ollut tunnettu kansan parissa jo keskiajalla. Vaikka karkauspäivään myöhemmin yhdistyi teemana kosinta, jonka kohteeksi osuva mies ehkä mieluiten juoksisi karkuun, niin sanan merkitys ei kuitenkaan liity pakenemiseen.
Karkauspäivän nimi on peräisin vanhimmasta tunnetusta ajanlaskun apuneuvosta, sauvasta tai levystä, jossa oli reikä kutakin viikonpäivää tai kuukauden päivää varten. Reiässä olevaa tikkua siirrettiin joka päivä vuorokauden vaihtuessa eteenpäin. Karkauspäivänä näin ei tehtykään, vaan se vain nostettiin ylös ja painettiin takaisin samaan reikään. Tikku siis vain hypähti paikallaan "karkasi" , ja putosi jaloilleen.
Vuoteen lisätään karkauspäivä niinä vuosina, joiden vuosiluku on jaollinen neljällä. Karkausvuosi on siis joka neljäs vuosi lukuun ottamatta täysiä vuosisatoja. Ne ovat karkausvuosia, jos ne ovat jaollisia 400:lla.
Karkauspäivä oli aikaisemmin Suomessa ja Pohjoismaissa helmikuun 24. päivä, mutta vuodesta 2000 alkaen se on ollut 29. helmikuuta. Karkauspäivä ei ole kenenkään nimipäivä. Karkauspäivänä syntyneellä on mahdollisuus joko viettää syntymäpäivää vain joka neljäs vuosi tai viettää sitä helmikuun 28. tai maaliskuun 1. päivänä!
Kosia voi vain joka neljäs vuosi, joten tarttukaapa tytöt hetkeen - Carpe Diem - Lauri Viidan kosintarunon siivittämänä!
