Pikkujoulu

Kutsutaan ystävät pikkujouluglögille

Joulunviettoon valmistautuminen on hyvin perhekeskeistä aikaa ja siinä touhussa ystävät jäävät usein taka-alalle. Ystävien tapaaminen jää helposti vähälle myös pitkin vuotta työkiireiden tai muiden tekosyiden varjolla. Tänä vuonna otetaan ystävät mukaan jouluaikaan ja vietetään ystäväpikkujoulua kepeästi glögin ja pikkusyömisen merkeissä.

Istutaan iltaa kynttilän valossa, vaihdetaan kuulumisia ja suunnitellaan tulevia. Askarellaan ehkä yhdessä joulukortteja, leivotaan pipareita ja torttuja, vaihdetaan keskenään joululahjaideoita, neulotaan valmiiksi viimeisiä sukanteriä tai lapasen peukaloita. Jaetaan ystävien kanssa jouluaskareisiin liittyvä riemu, nautitaan ystävyyden lahjasta ja joulun odotuksen taiasta.

Adventista alkaa joulun vietto

Ravintoloissa juhlitaan pikkujouluja jo marraskuun alkupäivistä saakka, mutta virallisesti pikkujoulukausi avataan ensimmäisenä adventtisunnuntaina, joka on aikaisintaan 27. marraskuuta ja viimeistään 3. joulukuuta. Kirkollisessa kalenterissa ajanjakso on adventtiaikaa, joka päättyy jouluaattoon.

Adventtiajan kirkollinen merkitys on valmistaa kirkkokansaa joulunajan juhlakauteen ja Vapahtajan tulemiseen (lat. adventus Domini” Herra/vapahtajan saapuminen/ tuleminen). Ensimmäisestä adventista alkaa myös uusi kirkkovuosi, joka otetaan vastaan laulamalla koko kirkkokansan voimin Hoosiannaa.

Maallisessa mielessä adventtiaika on ennen kaikkea iloista joulunodotusaikaa, johon sisältyy paljon maallista hössötystä, mutta myös joulun perinteistä syntyvää hartautta.

Mainettaan parempi juhla

Pikkujouluperinne syntyi 1910-luvulla ylioppilasosakunnissa, josta se levisi laajemmalle yhteiskuntaan. Alun perin pikkujoulu oli viaton puurojuhla, jonka ohjelmaan kuului lauluja, leikkejä, pikkulahjoja ja vitsikäs puuropuhe. Juomatapojen vapautuminen 1960-luvulta alkaen on tehnyt aikuisten pikkujouluista hyvinkin kosteita eivätkä vitsit ja tarinat pikkujoulusekoiluista ole aivan katteettomia.

Kansan suussa kulkeva ilmaisu ”Joulu juhlista jaloin, pikkujoulusta kontaten…” paljastaa oikeastaan meidän suomalaisten suhtautumisen joulun ja pikkujoulun viettoon. Joulu on meille juhlista se, johon eniten panostamme sekä aikaa että rahaa. Se on myös perhejuhlista meille tärkein ja rakkain. Pikkujoulua taas vietetään yleensä työtovereiden ja ystävien kanssa - joskus ehkä melko railakkaissakin merkeissä. Lieneekö taustalla se kuuluisa ”suomalaisen huono viinapää”, joka saa osan juhlijoista unohtamaan arjen realiteetit, etenkin silloin kun juhlitaan "firman piikkiin".

Pikkujoulujen vietto on joka tapauksessa hyvin suomalainen ilmiö. Arveluttavasta imagostaan huolimatta pikkujouluja vietetään tänä päivänä kaikkialla, missä ihmiset toimivat yhdessä; päiväkodeissa, kouluissa, työpaikoilla ja erilaisissa yhdistyksissä, joita tässä yhdistysten luvatussa maassa on tuhansia.

Pikkujoulujen merkitys työyhteisöissä on perinteisesti ollut tärkeä. Pikkujoulujuhlalla on ollut tapana kiittää työntekijöitä vuoden uurastuksesta ja ylläpitää yhteisöllisyyttä. Se kuinka näyttävästi pikkujouluihin satsataan, on myös jonkinlainen mittari siitä kuinka hyvin yritys voi taloudellisesti ja kuinka paljon se työntekijöitään arvostaa. Monilla työpaikoilla on tosin luovuttu perinteisistä pikkujoulujuhlista ja työntekijöille tarjotaan muunlaisia tapahtumia tai virikkeitä kiitokseksi työvuodesta.

Juhlitaan kohtuudella!

Jos olet menossa pikkujouluihin, kannattaa ehkä tehdä itselleen aikaistettu uuden vuoden lupaus: "Tänä vuonna juhlin ilman jälkipuheita" ja muistaa kirjailija Juhani Ahon lausahtama viisaus ”On oltava kohtuuden ystävä, kun ei jaksa olla ehdottoman raitis”.

Glögintuoksuista pikkujouluaikaa!