Antinori – Toscanan vanha aatelinen suku tuottaa viiniä 26. sukupolvessa
Antinorin viinit - pala Italian historiaa
Firenzen taideaarteet ja Ponte Vecchio, Sienan tiilitornit ja pyöreä aukio, vehreä maaseutu ja toinen toistaan sievemmät muurien reunustamat vanhat pikkukaupungit kukkuloiden laella… Toscana on mitä kiitollisin matkakohde sekä historiasta kiinnostuneelle että merta, aurinkoa ja maaseudun rauhaa kaipaavalle – puhumattakaan upeista viineistä ja herkullisesta ruoasta!
Firenze nousi kukoistukseensa myöhäisellä keskiajalla ja oli pitkään yksi Euroopan tärkeimmistä kaupankäynnin keskuksista. Vanhojen aatelisten sukujen nimet loistavat yhä palatsien ja maaseudun villojen porteissa. Eräs niistä – Antinori – tunnetaan takuulla ympäri maailmaa.
Antinorien viinillinen historia juontaa keskiajalle, kun jo 1100-luvulta lähtien tunnetun suvun jäsen Giovanni di Piero Antinori liittyi Firenzen viinintekijöiden kiltaan vuonna 1385. Yli 600 vuotta ja 26 sukupolvea myöhemmin perhe on yksi Italian johtavista viinintuottajista. Pelkästään Toscanassa viiniviljelmät kattavat yli 1500 hehtaaria, mutta lisäksi he omistavat viinitiloja Franciacortan, Barolon ja Apulian alueilla.
Kuva: Palazzo Antinori on rakennettu 1400-luvulla
Lounas Allegra Antinorin tapaan Chianti Classicossa
Suoraan sanottuna hieman jännittää tavata Allegra Antinori, historiallisen mahtisuvun perijätär, joka kahden siskonsa kanssa johtaa maailmankuulua perheyritystä. Tapaamme Rinuccio 1180:ssä, viehättävässä ravintolassa, joka sijaitsee uuden Cantina Antinori Chianti Classicon, viinikellareiden ja toimistorakennuksen katolla.
Archea Associatin suunnittelema, arkkitehtuuristaan palkittu vuonna 2012 valmistunut rakennus on upotettu maisemaan niin huomaamattomasti, että tuntuu kuin istuisimme viinitarhojen keskellä. Ja oikeastaan istummekin – katto on nimittäin päällystetty viini-istutuksilla ja kauempaa katsottuna silmä ei havaitse valtavaa rakennusta viinitarhojen kumpuilevasta maisemasta!
Vasemmalla: Allegra Antinori viinikellareiden katolle istutettujen köynnösten keskellä. Oikealla: Cantina Antinorin arkkitehtuuria sekä katolla sijaitseva ravintola.
Allegra on rento mutta topakka nainen, joka ei turhia jahkaile: tuossa tuokiossa pöytämme notkuu paikallisia alkupaloja: prociuttoa, coccoleita (friteerattuja taikinapalloja) stracchino-juustolla, turskamoussea, puolikuivattuja tomaatteja, oliivitahnaa, bruschettoja ja kananmaksapateeta. Viinejä tarjotaan kahdenlaista: ryhdikkään hapokas ja mineraalinen Vermentino Guado al Tasson tilalta sekä pehmeämpi, kukkainen ja runsaan hedelmäinen Villa Antinori Bianco.
Pöytään on kuitenkin pian tehtävä lisää tilaa, sillä tarjoilijat kantavat pääruoaksi valtavan vadin bistecca alla fiorentinaa, kuuluisaa t-luupihviä tyypillisine papu- ja pinaattilisukkeineen. Kolme viiniämme eri hintaluokista ovat erinomainen todiste Sangiovesen ja verisen pihvin vanhasta liitosta: Vaikka viinit ovat aromeiltaan ja kypsyysasteiltaan erilaisia, on niille kaikille yhteistä rypälelajikkeen korkea hapokkuus ja runsaat tanniinit. Péppoli 2015 on raikkaan marjainen ja yrttinen, nuorekas ja ryhdikäs chianti classico kun taas Marchese Antinori Chianti Classico Reserva 2013 runsas, kypsän kirsikkainen ja rustiikki. Brunello di Montalcino 2011 Pian delle Vignen tilalta on täyteläinen ja tiivis, uskomattoman elegantti viini, jonka aromien kirjo yltää orvokeista ja luumuista aina nahkaan ja tupakkaan.
Cantina Antinorin viinikellari on suuri ja sisältää uusinta teknologiaa, mutta kaikessa on läsnä kestävän kehityksen ideologia. Talon rakennusmateriaalit (mm. 130 000 paikallista terra cotta -tiiltä) sekä tilojen sijoittelu on suunniteltu materiaali- ja energiatehokkaasti: Rypäleet saapuvat rakennuksen kattokerrokseen, jossa ne murskataan. Tämän jälkeen mehun annetaan valua alemmassa kerroksessa sijaitseviin käymisastioihin, ja lopuksi alimpana sijaitsevaan, luonnollisesti viileänä pysyvään kellariin, jossa viinit saavat kypsyä ranskalaisissa ja unkarilaisissa tynnyreissä.
Viinikellari on vaikuttava myös sisältä. Muotoilussa on otettu huomioon ilman liikkuminen sekä luonnolliset, hengittävät materiaalit. Tynnyreiden yläpuolelle on rakennettu lasisia maisteluhuoneita.
Allegra kertoo, että tässä näkyy vasta osa heidän Toscanan tuotannostaan. Periaate on valmistaa viinit mahdollisimman lähellä tarhojaan, ja siksi ainoastaan pullotuslinja liikkuu heidän ympäri Toscanaa sijaitsevien tilojensa välillä. Viinitiloja, linnoja ja kesähuviloita suvulla riittääkin, onhan vanha aatelinen suku asunut, lisääntynyt ja perinyt alueella jo tuhat vuotta. Useilla tiloilla otetaan myös vierailijoita vastaan: Cantina Antinorin lisäksi viinikellareita pääsee ihailemaan mm. La Braccescan ja Le Mortellen tiloilla, Badia a Passignanon (ensimmäisellä vuosituhannella rakennetun) luostarin kupeessa viinitilan yhteydessä on kauppa sekä Antinorin oma Michelin –tähdellä palkittu ravintola, ja Umbrian puolella sijiatseva keskiaikainen linna Castello della Sala on ehdottomasti myös näkemisen – ja maistelemisen – arvoinen!
Tignanello
Tignanellon tila on vanha maalaisidylli. En ihmettele, että Antinorit ovat paenneet tänne kesäisin Firenzen kuumuutta. Kauniin rakennuksen pihalta avautuvat Tignanellon ja Solaian viinitarhat, jotka 250–400 metrin korkeudella myös nauttivat kukkuloiden viileämmästä ilmanlasta, mutta ihanteellisesta auringonvalosta. Tarhojen maaperä on paikallista galestroksi kutsuttua liuskekiveä sekä muhkuraista valkoista albaresea (merkeli, jonka piikivi on muodostunut fossilisoituneesta piilevästä), jota on juuri kaivettu ylös köynnösten juurille heijastamaan valoa rypäleille myös alhaalta päin. Maaperän kivinen koostumus sallii myös veden valumisen syvälle maakerroksiin ja ehkäisee näin juurakoiden homehtumista.
Ylhäällä Antinorien vanha kesäkartano, alhaalla talon puutarha sekä näkymä Tignanellon ja Solaian tarhoille.
Tignanellon ensimmäinen vuosikerta ilmestyi vuonna 1971, kun Allegran isä Piero Antinori ryhtyi kapinoimaan silloisia Chiantin viinilakeja vastaan. (lue lisää täältä) Viiniä ei kuitenkaan ehkä olisi ilman romantiikkaa: 1930-luvulla (Pieron isä, Allegran isoisä) Nicolo Antinori sekä Mario Incisa della Rocchetta avioituivat bolgherilaisten siskosten Charlotten ja Claricen kanssa, ja saivat haltuunsa Gherardescojen sukutilat San Guidon ja Guado al Tasson.
Vanha kohtaa uuden. Tignanello käy huipputeknologialla varustetussa tankissa (kesk.) ja valutetaan kellarin katossa olevan aukon kautta kypsymään tammitynnyreihin (vas.). Oikealla vanha, aiemmin käytössä ollut puristin.
Mario istutti Bordeaux’n maaperää muistuttavaan kiviseen San Guidoon Cabernet Sauvignonia kokeillakseen sen menestystä. Viinit pysyivät vuosikymmeniä kuitenkin ainoastaan perheen omassa käytössä, mutta Nicolon ja Charlotten poika Piero Antinori kannusti setäänsä myymään viinejä, joiden hän huomasi ikääntyvän upeasti. Antinorien viinintekijä Giacomo Tacci sai kunnian valmistaa ensimmäisen Sassicaian vuonna 1968. Myös Piero istutti Cabernet Sauvignonia ja sekoitti sitä Sangiovesen kanssa – ja pian koko viinimaailma kohisi supertoscanalaisista viineistä!
Vihdoinkin pääsemme maistelemaan Tiganelloa ja Solaiaa – supertoscanalaisia, joiden vuosikerroista viinien keräilijät suorastaan taistelevat!
Tignanello on Sangiovesepohjainen blendi (80% Sangiovese, 15% Cabernet Sauvignon, 5% Cabernet Franc), kun taas Solaia syntyi erinomaisesta Cabernet-vuodesta 1978 ja on pullotettu siitä lähtien ensin 100% Cabernet Sauvignonina ja vuodesta 1980 Cabernet-blendinä (75% Cabernet Sauvignon, 20% Sangiovese, 5% Cabernet Franc). Viinien ainoa ongelma on, että niitä on vaikea ostaa: Solaiaa Alko saa vuodessa vain 20 pulloa, ja Tignanelloakin Alko myy joka vuosi omat varastonsa loppuun ennen kuin kaikki halukkaat ehtivät niitä ostaa!
Braccescan tilalla tarjoiltiin Montepulcianon ja Cortonan paikallisia herkkuja, joista vähäisimmäksi eivät jääneet viinit Vino Nobile ja uutuus Syrah!
Löydä Antinorin valikoima Alkossa tästä.
Antinori tuottaa viinejä myös Italian ulkopuolella: Kalifornian Napa Valleyssa, Washington Statessa, Chilen Maipossa, Maltalla, Unkarissa ja Romaniassa. Lue lisää italialaisten maailmanvalloituksesta täältä!
Lue lisää Toscanasta täältä.
Teksti: Liisa Huttu-Hiltunen
Kuvat: Tarja Runsten, Liisa Huttu-Hiltunen, Antinori, sekä Allegra Antinorin kuva: Mari Moilanen
