Luonto valmistaa terveitä ja laadukkaita viinejä
Luomuviinit kasvavat Alkon valikoimissa
Viinin viljelyssä ja valmistuksessa suoritettavat toimenpiteet sekä niissä käytettävät lisä- ja apuaineet eivät vaikuta ainoastaan lopputuotteeseen eli viinin. Niillä on sekä välittömät että välilliset vaikutuksensa koko ympäristön ekosysteemiin ja siinä kosketuksissa olevaan ihmiseen. Luomuliikkeellä on ollut tärkeä rooli asian esille tuomisessa ja lakien säätämisessä. Useat, myös luomulogoa kantamattomat tuottajat valmistavat nykyään viininsä luonnonmukaisemmin keinoin - tavoitteenaan kestävä elinkeino sekä puhtaasti parempi viini! Opi tuntemaan luomuviinit!
Luomun lyhyt historia
Pyrkimys takaisin luonnonmukaiseen viljelyyn alkoi nk. Vihreän vallankumouksen myötä 1960-luvulla, jolloin joukko etupäässä ranskalaisia viljelijöitä halusi irtisanoutua ympäristölle haitallisten kemikaalien käytöstä. Erityisesti DDT:n suorastaan holtiton ruiskutus lentokoneista toisen maailmansodan aikana ja sen jälkeen oli aiheuttanut vakavia terveyshaittoja jopa täysin sivullisille, ja ihmiset alkoivat vaatia sääntöjä maanviljelyssä sallittaviin kemikaaleihin.
Erilaisia yhdistyksiä perustettiin eri maissa ja ne perustivat vähitellen suurempia kansallisia ja kansainvälisiä katto-organisaatioita (mm. Saksan Ecovin, sekä koko globaalia maataloutta koskeva IFOAM), joiden vaatimuksesta ja lopputuloksena 1991 EU laati lopulta yhtenäiset säädökset luonnonmukaisen nimikkeen käyttämisestä alueellaan.
Viinin osalta tilanne oli kuitenkin pitkään kummallinen: viinin valmistusprosessia ei säädelty erikseen luonnonmukaisuuden kannalta, joten pulloissa saattoi ainoastaan lukea ”valmistettu luonnonmukaisesti viljellyistä viinirypäleistä”. Se, mitä rypäleille tapahtui puristuksen jälkeen, pysyi kuluttajalta pimennossa.
Tilanne muuttui kuitenkin 2012, jolloin EU:ssa päästiin yhteiseen sopimukseen myös viinin valmistuksessa käytettävien tekniikoiden sekä lisättävien aineiden osalta. Päätös oli poliittinen kompromissi. Erityisesti Italia ja Espanja vastustivat Saksan sekä Itävallan tiukkoja vaatimuksia. Varsinkin sulfiittien määrä aiheutti kädenvääntöä: italialaisten mielestä oli mahdotonta saada aikaan tervettä viiniä niin pienillä määrillä, kun taas saksalaiset olivat jo pitkään onnistuneet paljon pienemmälläkin lisäyksellä.
EU:n luomumerkin lisäksi jotkut viininviljelijät ovatkin liittyneet pienempiin kansallisiin tai yksityisiin yhdistyksiin, jotka valvovat ja vaativat huomattavasti tiukempia sääntöjä. Kuluttajan on hyvä tietää, että mitkään niistä eivät saa kumota EU:n sääntöjä, ainoastaan tiukentaa niitä entisestään.
EU:n ulkopuolella luomukriteerit ovat hyvin erilaisia. Esimerkiksi USA:ssa myytävään etikettiin saa kirjoittaa ”organic wine” ainoastaan, jos viiniin ei ole lainkaan lisätty rikkidioksidia, kun taas ”kehittyvissä viinimaissa” säännöt ja niiden valvonta saattavat olla hyvinkin olemattomia. EU:in tuotavien viinien tulee (ja ne saavat) kuitenkin noudattaa EU:n omia lakeja ja säädöksiä. Maailmanlaajuinen, nyt jo 117 maata kattava järjestö IFOAM tutkii ja ajaa luomuviljelyn asiaa globaalisti yhtenäisempään suuntaan.
Luonnonmukaisen viljelyn periaatteet
Luonnonmukainen viljely on kestävän kehityksen periaatteiden mukaista maataloutta, jossa vaalitaan koko paikallisen ekosysteemin, eläinten ja ihmisten hyvinvointia. Luomuviljelyssä korostetaan ravinteiden ja muiden uusiutumattomien luonnonvarojen tehokasta käyttöä, joka viinin viljelyssä tapahtuu mm. seuraavin keinoin:- Maahan palautetaan lannoitteena se, ja vain se, mitä sieltä otetaan. Maan rakenteesta huolehtiminen sekä sen pieneliötoiminta ovat tässä tärkeässä osassa.
- Viinitarhan ympärille istutetaan lisää kasvustoa kuten pensaita ja puita sekä perustetaan niittyjä. Viinirivien väleihin istutetaan hyötykasveja, kuten esimerkiksi apilaa, herneitä ja laventelia. Ne hoitavat maaperää, tuovat takaisin hyödylliset hyönteiset ja organismit sekä suojaavat eroosiolta ja maan ravinnehävikiltä. Myös typpeä ja hiiltä sidotaan näin maahan, mikä puolestaan ehkäisee ilmastonmuutosta.
- Kunnioitetaan maan vesivarantoja säilyttäen, ei riistäen.
- Vaalitaan alkuperäislajikkeita, koska ne ovat luonnollisesti vastustuskykyisiä paikallisille taudeille ja sopeutuvat olosuhteisiin hyvin.
- Tuholaisten sekä tautien torjuntaan käytetään mahdollisuuksien mukaan luonnonmukaisia aineita, luonnollisia vihollisia tai feromoneja luontoon kuulumattomien kemiallisten tai synteettisten aineiden sijaan.
Luonnonmukaisuus ei kuitenkaan yksiselitteisesti tarkoita aina parasta vaihtoehtoa silloin, kun ihmisen toimesta esimerkiksi lisätään jotain ekosysteemiin tai elintarvikkeeseen. Väärässä ympäristössä luonnollinenkin aine tai niiden yhdiste voi olla haitallista – ajatellaanpa esimerkiksi öljyä meressä tai eläinten jätöksiä juomavedessä. Myös ympäristössä itsessään esiintyvän komponentin liiallinen lisääminen voi häiritä tarkkaa luonnon kiertävää tasapainoa.
Siksi myös lakiin kirjatut luomusäädökset sallivat tiettyjä poikkeuksia luonnonmukaisuuden suhteen, nk. pienempiä pahoja paremman puutteessa. Tutkimuksen, teknologian ja tiedon edistyessä useista aiemmin välttämättömänä pidetyistä lisäaineista on kuitenkin jo päästy osittain tai kokonaan eroon.
Mahdollisimman luonnonmukaisesti hoidetussa, monipuolisesti elävässä maaperässä ja ympäristössä kasvavat viinit ovat kuitenkin myös luonnollisesti vastustuskykyisiä useille taudeille sekä ilmiöille, jotka yksipuolisessa tehoviljelyssä eivät kohtaa luonnon omia vastatoimia.
Kun maaperä ja köynnökset pidetään terveinä ilman turhaa interventiota, saadaan aikaan puhtaampia ja terveempiä rypäleitä, jotka luonnollisesti myös ilmentävät omaa tyypillistä maaperäänsä sekä muita olosuhteita eli terroiria.
Luomu kestää
Luomu ei näytä jääneen marginaalisen ryhmän katoavaksi haihatteluksi, kuten edellisen vuosituhannen lopussa vielä väitettiin. Päinvastoin: sekä viljelypinta-ala, markkinoilla olevien tuotteiden sekä liikevaihdon määrä kasvaa edelleen. Yhä useammat viinin viljelijät sekä valmistajat, jotka eivät ole hakeneet sertifikaattia, raportoivat siirtyneensä yhä enemmän, tai kokonaan luonnonmukaisiin menetelmiin. He kertovat yksinkertaisesti käytännön hyödyn olevan kiistaton niin lopputuotteen laadun, kuin viljelysten terveyden ja siten kestävän elinkeinon kannalta.
Sertifioituja luomuviinejä valvotaan koko matka tarhalta viinimöön ja aina pulloon asti. Kuitenkin, EU:n tasolla vaatimukset ovat joidenkin pitkän linjan luomuviinitilallisten mielestä jopa löyhät. Siksi erityisesti jo vakiintuneen aseman saavuttaneet korkealuokkaisia viinejä valmistavat pientuottajat eivät välttämättä näe (maksullisella) sertifikaatilla lisäarvoa tuottelleen. Periaatteessa on siis mahdollista ostaa luomua myös vahingossa! Viinihyllyn edessä uusia tuotteita katsellessa lehtilogo on kuitenkin helppo tapa äänestää lompakollaan puhtaamman elintarvikkeen, ympäristön sekä tulevaisuuden puolesta.
Mitä EU:n luomusertifikaatti takaa kuluttajalle?
- Luomutuotteen kaikki raaka-aineet ovat luonnonmukaisesti tuotettuja.
- Geenimuuntelu ja ionisoiva säteilytys ovat täysin kiellettyjä.
- Maaperän eliöiden monimuotoisuudesta sekä maan luonnollisesta viljavuudesta on huolehdittu.
- Myös kasvien lisäys on tapahtunut ainoastaan luonnonmukaisesta alkuperästä.
- Lannoitteiden ja maanparannusaineiden käyttöä on rajoitettu.
- Tuholais- ja tautientorjunta ovat perustuneet ensisijaisesti luonnollisiin vihollisiin sekä viljelyvalintoihin.
- Puhdistus- ja desinfiointiaineiden käyttö on rajattu.
- Luomutarhat eläimineen, samoin kuin tuote kaikissa vaiheissaan on eristetty muusta tuotannosta tai tuotteista, jotka eivät ole luomua.
- Viininvalmistuksessa käytetyt lisä- ja apuaineet ovat peräisin maatalousperäisistä raaka-aineista (tietyin poikkeuksin)
- Myös teknisiä toimenpiteitä on rajoitettu tai kielletty tietyin osin, kun katsotaan, että ne vaikuttavat luonnonmukaisten tuotteiden olennaisiin ominaisuuksiin ja todelliseen luonteeseen
