Valpolicella – kuivuvien rypäleterttujen tuulinen kehto

valpolicellan viinialue

Valpolicellan viinialueen luomukset ovat suomalaisten kestosuosikkeja

Valpolicella viinialue

Gardan muhkeissa maisemissa järven itäpuolella kohoavien rinteiden seesteisessä rauhassa Corvina, Corvinone, Rondinella ja Molinara –viiniköynnökset valmistautuvat talven lepoon. Alppituulten viilentämillä kukkuloilla hitaasti kypsyneet rypäleet on nyt kerätty ja tumman siniset tertut kuivuvat parhaillaan varastoissa, joiden avoimista ikkunoista ja ovista talven tuulten annetaan vapaasti puhaltaa. Kun rypäleet ovat vuoden vaihteen jälkeen menettäneet noin puolet painostaan, niistä valmistetaan viinejä, jotka maistuvat meille suomalaisille erityisen hyvin lämmittäen pitkää ja kylmää talveamme. Tämän syksyn vuosikertaa saadaan tosin odotella vielä tovi, sillä viinien annetaan kypsyä – erityisesti amaronen ollessa kyseessä – vielä useita vuosia, ensin suurissa tammitynnyreissä ja lopuksi pulloissa ennen myyntiin laskua.

Zenato tuottaa viiniä Valpolicellan viinialueella

Rypäleitä kuivataan ilmavissa laatikoissa avoimissa varastoissa, jotka on perinteisesti suunniteltu niin, että talven tuulet pääsevät puhaltamaan niiden läpi. Alkusyksyn poikkeuksellisen lämpimiin ja tuulettomiin päiviin varaudutaan nykyään myös tuuletuskoneilla – varmuuden vuoksi.
Ripasso-viinit syntyvät amaronen pikkuveljiksi: Tuoreista rypäleistä käytettyyn valpolicella-viiniin lisätään amaronerypäleiden puristamisesta jäljelle jäänyt kuorimäski, jolloin käyminen alkaa uudelleen. Kuorista irtoaa edelleen runsaasti fenoleita, väriä sekä ennen kaikkea muhkeita aromeja. Ripasso-viinistä saadaan siten valpolicellaa runsaampi, pehmeän täyteläinen ”pikkuamarone”.
Zenaton perhetilan viinit ovat tyyliltään puhtaan elegantteja. Heidän ripassonsa on feminiinisyyteen viitaten nimeltään Ripassa – viini, joka Helsingin Sanomien sokkotestissä voitti parhaan ripasson tittelin syyskuussa 2017.

Val + poli + cella

Alueen nimi Valpolicella juontaa juurensa latinalaisista ja kreikkalaisista sanoista val + poli + cella tarkoittaen ”monien kellareiden laaksoa”. Alueelle sopeutuneet lajikkeet sekä viininvalmistuksen perinteet ovat hyvin vanhoja, oletettavasti jo antiikin kreikkalaiset valmistivat alueella makeaa reciotoa kuivatuista rypäleistä.
Recioto-nimityksellä on hauskat juuret: alueen paikallisella murteella recia tarkoittaa korvaa. Viiniköynnöksen uloimmat rypäletertut (”korvat”) saivat osakseen muita terttuja enemmän aurinkoa ja kypsyivät siksi muita makeammiksi soveltuen hyvin tiivisaromisen makean viinin valmistukseen.

Amarone – suuri ja katkera vahinko

Amarone syntyi vahingon kautta. Makea recioto saattoi joskus tynnyrissä kypsyessään käydä uudelleen. Kuivaksi käynyttä ”pilaantunutta” reciotoa kuvailtiin sanalla ”amarone” – suuri ja katkera. Vasta 1950-luvulla makumieltymysten käännyttyä kuivien viinien suuntaan amaronea ryhdyttiin valmistamaan myös tarkoituksella.
Zenaton amaronet tulevat arvokkaalta Classico-alueelta. Amaronea kypsytetään tammitynnyreissä 36 kuukautta, kun taas isoisä Sergio Zenaton nimeä kantavaa Amarone Riservaa on mahdollista saada aikaisintaan 5 vuoden iässä. Ennen sitä se on saanut kypsyä peräti 46 kuukautta tynnyreissä sekä vähintään yhden vuoden pullossa.

Valpolicella Classico –nimeä saavat käyttää vain alkuperäisen alueen viinit

Valpolicella sai DOC-laatuviinistatuksen vuonna 1968, ja kuten monilla Italian kuuluisilla alueilla, alueen rajat alkoivat venyä ja paukkua kun yhä useammat tuottajat pyrkivät osaksi myyntimenestystä. Kun alkuperäinen Valpolicellan alue muodostuu viidestä (kuin kämmenestä haarautuvista sormista) kukkulajonosta ja niiden väliin jäävistä laaksoista, laajentunut Valpolicella käsittää alavaa maata levittäytyen itään ja etelään päin. Rinteiden kalkkikivinen maaperä sekä viileämpi mesoilmasto tuottavat erityisen tiiviin aromaattisia viinejä, ja erotukseksi muista siellä valmistetut viinit saavat käyttää lisämäärettä Classico – klassinen.

Zenaton perheessä yhdistyvät traditio, kauaskatseinen innovaatio sekä huolellinen työ

Zenaton intohimo ja omistautuminen Valpolicellan alueelle alkoi 1960-luvulla, jolloin Sergio Zenato aloitti nykyään jälkeläistensä jatkaman työn. Verrattain lyhyessä ajassa Zenato on noussut yhdeksi alueen arvostetuimmista tuottajista sekä suomalaisten kestosuosikiksi.

Kiinnostuitko italialaisista viineistä? Lue viinien vanhasta valtakunnasta Venetosta täältä!
Kuvat: Zenato, Liisa Huttu-Hiltunen
Julkaistu 11/2017