Viinin hiilijalanjälki

Viinin hiilijalanjälki on pieni mutta tuhatjalkainen

Viinisektorin hiilijalanjälki on varsin pieni suhteutettuna muuhun maanviljelykseen, puhumattakaan lihakarjan kasvatuksesta tai nk. kovasta teollisuudesta. Yksittäisen viinipullon hiilijalanjälki jää noin tuhannesosaan verrattuna esimerkiksi yhden matkustajan osuuteen mannerten välisellä lennon hiilijalanjäljestä. (Karkeasti ottaen lento Lontoosta New Yorkiin tuottaa n. 1000kg hiilidioksidia per matkustaja, kun 75cl pullo viiniä tuottaa n. kilon.) Viininviljely on kuitenkin erityisen herkkä ilmastonmuutokselle, ja useat tuottajat ovatkin omaksuneet kestävän kehityksen johtotähdekseen kaikkiin käytäntöihinsä.

8000-vuotisen historiansa ansiosta viinisektori tarjoaa ainutlatuisen näkökulman joustokykyiseen agronomian alaan, jonka vaiheista voivat ottaa oppia useat muutkin sektorit maantieteellisesti vaihtelevissa ympäristöissä.

Viiniköynnös ei ole kovinkaan vaativa: se vaatii muihin kasveihin verrattuna varsin vähän vettä, ja parhaat rypäleet tuotetaan muuhun viljelyyn sopimattomissa, suhteellisen ravinneköyhissä maaperissä. 40-50% viinin hiilijalanjäljestä muodostuukin viinin pakkaamisesta ja kuljettamisesta aiheutuvista päästöistä. Viljelykäytännöt eivät kuitenkaan ole merkityksettömiä, sillä kokonaisuudesta viinitarhan osuus voi nousta jopa 40%:iin – olosuhteista ja käytännöistä riippuen.

Jo geografia ja topografia vaikuttavat. Ovatko istutukset lähellä viinimöä? Onko tarhoille helppoa päästä? Jokainen toimenpide tarhoilla kasvattaa hiilipäästöjä; koneet vaativat polttoainetta, mutta niin myös työvoiman kuljetus paikan päälle. Viinitarhoilla työskennellään vuoden ympäri. Lisäksi tarvitaan toimistoja, laboratorioita ja viinikellareita – milloin viilennystä, milloin lämmitystä, milloin ihmisten, milloin tuotteiden tai tavaroiden kuljetusta. Myös jakelu ja markkinointi lohkaisevat oman osuutensa.

Alko tarkastelee tuotteidensa hiilijalanjälkeä ja myöntää ansiosta oman neutraali hiilijalanjäki -merkintänsä

Alkon hiilineutraali merkintä myönnetään tuotteille, joiden ”raaka-aineiden viljelyn, tuotteeksi valmistamisen, pakkauksen ja pakkaamisen sekä näiden vaiheiden välisten kuljetusten aiheuttamat hiilidioksidipäästöt on sertifioidusti selvitetty, päästöjä on todennetusti vähennetty ja jäljellejäävät päästöt on kompensoitu.” (Alko)

”Viinin tuotannossa pakkausten jälkeen suurimmat ympäristövaikutukset syntyvät rypäleiden viljelyprosessissa aiheutuvasta energiankulutuksesta ja kulutetuista polttoaineista. Traktorit ja muiden viinitarhoilla käytettyjen apuvälineiden polttoaineiden laatu ja määrä vaikuttavat kuormitukseen. Uusiutuvan energian hyödyntäminen puolestaan pienentää kokonaiskuormitusta. Lisäksi energiaa kuluu esimerkiksi kasteluveden pumppaukseen, jäteveden käsittelyyn, hallantorjuntaan, tuotantotilojen jäähdytykseen tai lämmitykseen, valaistukseen, viinin siirtämiseen käytettävien pumppuihin sekä viinin valmistustankkien jäähdytykseen.” (Alko)

OIV tarkastelee, tutkii, tilastoi ja tuottaa tieteellisteknisiä suosituksia

OIV, viinialan kansainvälinen järjestö tuottaa alan tutkimusta ja laatii tilastoja sekä tieteellisteknisiä suosituksia. Heidän raporttinsa (2015) jaottelee hiilijalanjälkeen vaikuttavat kasvihuonepäästöt sekä niiden aiheuttajat tuotannon ja jakelun eri vaiheissa.

Kasvihuonepäästöistä suurin on hiilidioksidi (CO2), jota syntyy maan muokkauksen, alkoholikäymisen sekä (mikä tärkeintä) fossiilisten polttoaineiden palamisen yhteydessä. Lisäksi kokonaispäästöihin luetaan:

•  metaani (CH4) (biohajoaminen, hiilikaivokset)
•  typpioksidi (alias ilokaasu) (N2O) (typpilannoitteet sekä maassa muuntuvat typpiyhdisteet)

Jäähdytysnesteistä aiheutuvat (nk jääkaappikaasut):

•  rikkiheksafluoridi (SF6)
•  HFC-yhdisteet eli fluorihiilivedyt  (HFCs)
•  Fluorihiilivedyt (PFCs).

Merkittävimmät päästöjen aiheuttajat ovat pakkausmateriaalit ja logistiikka

Kasvihuonepäästöjen aiheuttajat jaotellaan kolmeen kategoriaan: välittömiin, välillisin tai ns. kolmannen lähteen tuottamiksi. Niitä syntyy eniten pakkausmateriaalien valmistukseen (erityisesti lasin valmistus vaatii huomattavaa lämpötilaa ja siksi energiaa) ja kuljetuksiin liittyen, mutta mikään tuotannon vaihe ei jää OIV:lla tarkastelematta:

1. Viinitarha

Viinitarhan välittömät päästöt syntyvät maan muokkauksen ja biohajoamisen yhteydessä.

2. Sähkö

Välillisiin päästöihin luetaan vuoden ympäri tarvittava ihmisten työskentelyyn tarvittava sähkö: niin toimistot (mukaan lukien markkinointi ja jälleenmyynti), laboratoriot ja kellarit sekä niissä tarvittava teknologia vaativat energiaa. Miten sähkö on tuotettu, vaikuttaa päästöihin.

3. Polttoaineet (niin fossiiliset kuin biopolttoaineetkin)

Traktorit, maanmuokkauskoneet, mekaaninen sadonkorjuu, pullotuslinjasto, boilerit ja jäähdytyslaitteisto (jotka toimivat välittömästi viinitarhan yhteydessä) vaativat polttoainetta. Välillisiin päästöihin luetaan polttoaineiden valmistuksesta ja kuljetuksesta aiheutuvat päästöt.

4. Jätteiden käsittely

Paitsi että biohajoavat jätteet aiheuttavat suoria kaasuja, myös jätevesien, mäskin ja talvileikkuussa syntyvät orgaanisten jätteiden käsittely aiheuttavat päästöjä. Usein myös mäski tislataan, ja kaikki toimenpiteet joko aiheuttavat itsessään päästöjä, tai vaativat energiaa.

5. Kylmälaitteisto ja jäähdytys

Kuivajäätä eli hiilihappojäätä käytetään yleisesti jo sadonkorjuun yhteydessä rypäleiden viilennykseen. Sitä lisätään tarvittaessa muissa työvaiheissa, jottei alkoholikäyminen ala hallitsemattomasti ja hapen liiallinen vaikutus pilaa rypälemehua/mäskiä. Prosessissa vapautuva hiilidioksidi vapautuu ilmakehään (ellei sitä oteta talteen). Myös kylmälaitteistoissa tarvittavat jäähdytysnesteet aiheuttavat kaasuja. Välillisesti energiapäästöihin lasketaan myös em. valmistuksessa, kuljetuksessa ja säilytyksessä aiheutuvat päästöt.

6. Välineistö, astiat ja koneet

Välillisesti päästöjä aiheuttavat kaiken välineistön ja valmistus, kuljetus, puhdistus ja huoltotoimenpiteet. Ne lasketaan suhteessa kunkin elinkaareen. Tällaisia ovat esimerkiksi traktorit, erilaiset astiat ja tankit, putket, pumput ja muu siirtoteknologia, pressit, mekaaniset sadonkorjuukoneet, filtterit, pullotuslinjasto, tarhalla käytettävät sidontaan tarvittavat langat ja seipäät.

7. Kuljetus

Kuljetusta vaativat paitsi rypäleet, mäski, kaikki välineistö, itse viini pakkaus- ja kuljetusmateriaaleineen, sivutuotteet ja jätteet; myös ihmiset, jotka myyvät ja markkinoivat viinejä. Miten matkojen pituutta ja määrää voidaan minimoida, ja millaista kuljetuslaitteistoa matkoihin tarvitaan, on oleellista.

8. Lisämateriaalit ja -tuotteet

Useimmiten välillisesti tuotettuja muita materiaaleja ja tuotteita ovat mm. lannoitteet, kasvinsuojeluaineet, mahdollinen kasteluvesi, hiivat, bakteerit, lisä- ja apuaineet, pakkaukset (pullot, PET, laminaatti, alumiinitölkit, hanapakkaukset), sulkijat (luonnon korkki, puristekorkki, alumiininen kierrekorkki, lasikorkki, synteettinen korkki), etiketit, pakkausmateriaalit kontaktimuoveineen, kuljetuspaletit, paperiset esitteet ym. Oheistuotteet. Nämä kaikki vaativat valmistusta, kuljetusta ja säilytystä jo ennen viinin läsnäoloa.

9. Vapaaehtoisesti mukaan voidaan laskea fermentaatiosta eli alkoholikäymisestä luonnollisesti aiheutuva hiilidioksidi sekä puuraaka-aineen kasvatukseen ja työstämiseen liittyvät käytännöt (tynnyrit ja muu puumateriaali). On olemassa teknologiaa, jonka avulla fermentaatiosta vapautuva hiilidioksidi voidaan ottaa talteen ja sitoa se jälleen muiksi yhdisteiksi. Mm. Jancis Robinson peräänkuuluttaa kansainvälistä yhteistyötä ja sääntöjä hiilidioksidin sitomisen edistämiseksi.

Lopuksi

Vain tutkimalla, mittaamalla ja ymmärtämällä päästöjen aiheuttajia – suoria tai epäsuoria – on mahdollista vaikuttaa niiden merkitykseen kokonaiskuvassa. Teknologiset innovaatiot ovat muutoksen avainasemassa. Suuret viiniyhtiöt ovat jo nyt näyttäneet esimerkkiä, kuinka koko ala voi hyötyä yhteistyössä tehdystä ja kaikille avoimesta tutkimuksesta ja kehitystyöstä. Paitsi että on kehitetty uusia, ilmaston tuomia haasteita paremmin kestäviä klooneja ja sovellettu uusioenergiaa ja kierrätystä, ala pyrkii negatiiviseen hiilijalanjälkeen mm. tutkimalla uusia, erilaisia päästöjä sitovia tekniikoita ja toimenpiteitä.

Viiniala onkin tiennäyttäjä muille elintarviketuotannon ja maanviljelyn sektoreille siinä, kuinka kollektiivista vastuuta hiilijalan suhteen voidaan kantaa maantieteestä ja protektiivisesta politiikasta riippumatta.

Teksti: Liisa Huttu-Hiltunen