Lusikka pulloon!? Kaikki mitä olet halunnut tietää kuohuviineistä

Kuohuviinit ja kuohuviinin tarjoilu kiinnostavat keväisin, tietää aina valmis neuvonantajamme Google. Kuohuviinisuosituksia kaivataan äidille, valmistujaisiin, kakun kanssa, mansikoiden oheen, booliin… Lisäksi monet termit ja tyylit askarruttavat. Kysyimmekin Googlelta, millaista tietoa kuplista eniten kaivataan, ja kokosimme niiden perusteella valmiiksi otsikoidun napakan tietopaketin.

Ennen kuohuviinin oppituntia voit kurkata täältä ihastuttavat juhlakuohuvat seuraaviin pirskeisiisi!

Kuohuviinin tarjoilu: määrät, oikeanlainen lasi ja viilennys

Normaalikokoisesta 75cl:n pullosta saadaan 6 x 12cl:n lasillista. Jos tarkoitus on ainoastaan kippistää esimerkiksi erityisen arvokasta juomaa, on mahdollista tarjoilla 8cl:n annokset. Muista kuitenkin, että määrä todella on pieni ja etenkin suurista laseista tarjoiltuna saattaa näyttää vaatimattomalta.

Päiväjuhliin kuten ylioppilasjuhliin lasillinen per vieras riittää: vaikka joku tahtoisikin toisenkin lasillisen, osa kieltäytyy kuitenkin ensimmäisestäkin. Varaudu myös laadukkaaseen alkoholittomaan vaihtoehtoon! Vaikka lapset pitäisivätkin limpparista, se ei ole aikuisille kovinkaan juhlava juoma.

Koko illan juhlissa kuten häissä seurustellaan ja nautiskellaan. Nyrkkisääntönä voidaan pitää pullollista per vieras kuten pitkien illallistenkin yhteydessä. Ylijääneet juomathan säilyvät, ja juhlaparin fiilis on takuulla huolettomampi, kun tietää, ettei tarjoilu lopu kesken!

Oikeanlainen viinilasi imartelee paitsi juomaa myös juojaansa. Kuohuviini on parhaimmillaan viileänä, ja pitkäjalkainen lasi auttaa tässä, kun käden lämpö ei osu suoraan viiniä sisältävään pesään. Ohut, käsin puhallettu lasi kaataa viinin suuhun aivan eri tuntumalla kuin paksu lasi, etenkin lasin reunalla on tässä merkitystä. Paksu, kuvioitu kristalli saattaa näyttää kauniilta, mutta viinille se ei tee oikeutta.

Viinin lisäksi lasiin tulisi mahtua myös nenä. Tuoksu on puolet mausta. Jos lasi on liian kapea tai sisältää liikaa viiniä (!) jää nautinnosta suuri osa kokematta. Aromeille ystävällinen muoto on tulppaani. Hifistelijät nauttivat erityyppiset kuohuviinit erilaisista laseista: täyteläisen ja ikäännytetyn samppanjan leveämmästä tulppaanista kuin kevyen ja nuorekkaan kuohuviinin.

Avattu kuohuviinipullo säilyy nautittavana sitä pitempään, mitä enemmän aikaa sen valmistukseen on uhrattu: arvokkaita samppanjoita on makuutettu hiivasakkoinen pulloissaan jopa useita vuosia, ja niiden hiilidioksidi on sitoutunut nesteeseensä hyvin. Ne ovat sitä paitsi kuplattominakin varsin nautittavia ”viinillisyytensä” ansiosta. Toisessa ääripäässä edulliset, nopeasti kuohahtavat ja nuorekkaan hedelmäiseltä tuoksuvat viinit menettävät raikkautensa nopeasti. Mikäli pulloa ei heti kaadeta laseihin, suosittelemme pullon sulkemista kuohuviinipullon sulkijalla.

Ainoastaan arvoviini paranee ikääntyessään. Suurin osa kuohuviineistä on tarkoitettu nautittaviksi viimeistään vuoden sisällä pullotuksestaan. Kellaroitavaksi tarkoitetun viinin tunnistat jo hinnasta: kauniisti kehittyvän kuohuviinin valmistus ei ole halpaa. Vuosikertasamppanjoita ja muita harvinaisempia ikäännytettäviksi tarkoitettuja kuohuja on kypsytetty hiivasakkansa päällä pulloissaan useita vuosia ja uudelleen korkitettu ennen myyntiään kuluttajalle. Niitä voi edelleen kellaroida, mutta parasta on konsultoida tällöin pullon myyjää kyseisestä yksilöstä. Vuosikerrattomat samppanjat puolestaan sisältävät jo (tuottajasta riippuen eri määrän) eri-ikäisiä viinejä, ja ne on tarkoitettu nautittaviksi myyntiin tullessaan. Ne säilyvät kyllä muita kuohuviinejä pidempään, mutta suosittelemme nauttimaan ne viimeistään 3-4 vuoden sisällä uudelleen korkituksestaan. Jollet tiedä korkitusajankohtaa, älä turhaan odota!

Ethän koskaan säilytä viiniäsi pitkään jääkaapissa! Jääkaappi on hyvä viilentäjä, mutta huono säilytyspaikka viinille. Se on säilytykseen liian viileä, usein valoisa ja tärinälle altis. Voit viilentää viinin jääkapissa, mutta pidempään säilytykseen tarvitset pimeän, tasaisen 10-15°C lämpötilan ja tärinättömän tilan.

Nopein tapa viilentää kuohuviinipullo on laittaa jäitä, vettä ja runsaasti suolaa astiaan, johon koko pullo uppoaa. Suola laskee jäätymislämpötilaa, ja tässä tapauksessa nopeuttaa jääpalojen sulamista viilentäen vettä nopeasti. Riippuen juoman lähtölämpötilasta tarvitset tähän n. 10-15 minuuttia. Pakastin ei toimi yhtä nopeasti, koska ilma ei ole yhtä tehokas lämmönsiirtäjä kuin vesi.

Kuohuviinin ideaali tarjoilulämpötila on 7-10°C lasiin kaadettaessa. Kepeät nuorekkaat viinit ovat parhaimmillaan alle kymmenessä asteessa, täyteläiset ja ikääntyneemmät avaavat moniulotteisen tuoksunsa muutaman asteen lämpimämpänä, noin 12°C:ssa. Viini lämpenee lasissa kuitenkin nopeasti, joten kaatolämpötilan tulee olla hieman viileämpi.

Mistä kuplat syntyvät

Hiivasolut käyttävät ravinnokseen sokereita ja niiden aineenvaihdunta tuottaa alkoholeja, mutta myös huomattavan määrän hiilidioksidia. Hiilidioksidia siis syntyy luonnollisesti alkoholikäymisen aikana. Jos hiilidioksidi ei pääse vapaasti haihtumaan astiastaan, lopulta paine pakottaa sen sitoutumaan nesteen sekaan, ja lopputulos on kupliva. Toinen ja huomattavasti edullisempi tapa on valmistaa ensin tavallinen viini ja lopuksi syöttää erillinen hiilidioksidi mukaan pullotuksen yhteydessä limonadien tapaan.

Kuohuviinityypit ja askarruttavat termit

Samppanjaa vai proseccoa – mikä niissä maksaa? Edellinen luku kuplien synnystä pulloon on vihje, muttei koko tarina. Totuus on, että laadukkaan viinin tuotanto maksaa jo viinitarhalla. Vähän niin kuin autot: kyse ei ole vain ulkokuoresta vaan kaikesta sen alla ja taustalla. Champagne, franciacorta, cava, prosecco ja cremant ovat vähän niin kuin brändejä; niitä voi tuottaa vain omilla alueillaan ja tarkoin (omin) ehdoin.

Tarkemmin samppanjasta ja muista kuohuviinityypeistä voit lukea täältä.

Brut, demi-sec, sec ja doux puolestaan viittaavat viinien makeusasteeseen. Kuohuviinit sisältävät yleensä hieman lisättyä (käymätöntä) sokeria, jotta niiden suutuntuma yhdessä kuplien kanssa olisi sopusointuisa. Ennen vanhaan makumaailma oli kallellaan todella makeisiin viineihin, ja siksi terminologia on jokseenkin harhaanjohtava. Brut on ranskalainen termi, joka viittaa ”brutaalin kuivaan”, vaikka nykyajan vinofiilit nautiskelevat vieläkin kuivempia extra brut tai pas dosé kuplia. Älä siis sekoita sanaa sec tai dry näihin termeihin: ne olivat entisen ”kuiva” mutta nykyajan puolimakea!

Auttaako lusikka kuplien säilyvyydessä?

Ei. 😊

Psst! Inspiraatiota juhlapöydän antimiin saat K-Ruoan sivuilta!