Piemonte pintaa syvemmältä

Piemonte tunnetaan kuvankauniista maisemistaan ja laadukkaista viineistään

Piemonten maakunta Luoteis-Italiassa Ranskan naapurissa tunnetaan herkuttelijoiden Mekkana sekä Italian laatuviinituotannon ydinalueena. Maan 77:stä korkeimman laatuluokituksen, DOCG-statuksen, viineistä jopa 18 tulee Piemontesta. Kuten kaikkialla viinimaailmassa, myös Piemontesta löytyy paljon tuottajia, jotka pullottavat viiniä myydäkseen sen nopeaan kulutukseen - ja tuottajia, joiden elämäntyö on säilyttää ja kehittää oman alueensa viiniä. Omilta, kenties sukupolvien ajan suvulle kuuluneilta mailta, saadaan rypäleitä, joiden kasvuolosuhteet he tuntevat täydellisesti. He ovat viinintekijöitä, jotka ovat nostaneet oman alueensa maailmankartalle löytämällä jotakin erityislaatuista vuosikausien kokeilujen ja joskus monen erehdyksen kautta. Tuottaja Vietti elvytti valkoisen Arneis-lajikkeen ja oli Prunotton kanssa ensimmäisiä tarhaviinien tekijöitä jo vuonna 1961; tai Coppo, joka nosti Barbera-lajikkeen arkiviinistä ikääntymiskykyiseksi, kellaroitavaksi viiniksi; tai Gaja, joka ensimmäisenä Italiassa kypsytti viiniä barrique -tynnyreissä ja istutti alueelle myös kansainvälisiä lajikkeita, ja jonka ansiosta viininystävät ympäri maailman tuntevat pienen Barbarescon kylän.

Vuorten jalkojen juurella

Maakunnan nimi kertoo sen sijainnin: ”ai pie dei monti” tarkoittaa vuoren jalkojen juurella. Unescon perintökohteeksikin valitulla kuvankauniilla, kukkulaisella Le Langhen alueella vallitsee mannermainen ilmasto, jossa talvet ovat kylmiä, ja kesät kuumia ja vähäsateisia. Tarhan korkeus, suunta ja maaperä vaikuttavat oleellisesti kasvuolosuhteisiin ja viinin luonteeseen. Piemonten kumpuilevassa maastossa maaperän tyyppi vaihtelee runsaasti pienenkin alueen sisällä. Pääsääntöisesti alueella maaperä vaihtelee kalkkipitoisesta savesta hiekkaan. Nyrkkisääntönä voi ajatella, että mitä savipitoisempi on maaperä, sen runsaampi, voimakkaampi, jopa raskaampi viini. Nämä viinit soveltuvat usein pitkään kypsyttämiseen. Hiekkaperäiset maat tuottavat pääsääntöisesti kepeämpiä, nuorena juotavia viinejä, joiden herkissä aromeissa korostuu mm. kukkaisuus ja myös viinin väri jää heleämmäksi. Optimaalinen maaperä on useamman maaperätyypin sekoitus, ja pienikin muutos maaperätyyppien osuudessa vaikuttaa viiniin.

Huippuviinit tulevat huipulta

Tunnetuin ja arvostetuin Piemonten viini syntyy Nebbiolosta Barolon alueella. Tunnettuudestaan huolimatta näiden viinien valmistus kattaa vain muutaman prosentin Piemonten viinintuotannosta, maine ei tulekaan volyymista. Barolo on Nebbiolosta valmistettu viini, jota saa valmistaa 11 nimetyn kunnan alueella Le Langhen kukkuloilla. Huippuviinit tulevat usein huipulta: korkeilla rinteillä, joissa rypäleet keräävät auringonsäteet talteen ja keväthallan riski on pienempi. Rinnetarhat suojaavat myös liialliselta vedeltä, sillä sadevesi ei jää seisomaan rinteille kuten laaksonpohjalle, jossa rehevämpi maa tuottaa määrällisesti suurempaa, mutta laadullisesti heikompaa satoa. Vähäisempi veden määrä vaikuttaa myös rypäleiden kokoon, ja korkeimmilla tarhoilla rypäleet ovatkin usein kooltaan pienempiä. Esimerkiksi Nebbiolo, joka tunnetaan hyvin tanniinisena lajikkeena, on sitä tanniinisempi, mitä korkeammalla se kasvaa, sillä pienemmissä tertuissa tanniinien osuus on dominoivampi. Prunotton viinintekijä Gianluca Torrengo kertoo, että tämä on selvästi huomattavissa vuoden 2017 Barolossa ja Barbarescossa. Vuosi oli monin paikoin haastava; keväthallat koettelivat alimpia tarhoja, ja viini tehtiin pääosin kukkulan huipun hyvin tanniinipitoisista rypäleistä. Haasteellisten sääolojen takia satomäärä jäi keskimääräistä pienemmäksi, mutta laadullisesti siitä tuli erittäin hyvä.

Kustannukset kasvavat korkeuksissa

Rinteillä sijaitsevat tarhat edellyttävät käsin työskentelyä, koneilla ei näille rinteille ole asiaa. Sadonkorjuu tehdään monessa eri vaiheessa, sillä rypäleet kypsyvät eri korkeuksissa eri aikoihin. Työvoiman käyttö tarhoilla takaa rypäleiden korjuun oikeaan aikaan, mutta on samalla myös suuri kustannus, moninkertainen konepoimintaan nähden. Viettin viinintekijä Luca Currado avaa kustannuksia: Yhden hehtaarin sadonkorjuukulut Piemontessa ovat noin 1500 euroa. Kone hoitaisi saman tehtävän 200 eurolla, mutta kone ei valikoi, vaan poimii niin kypsät kuin raa’atkin rypäleet heikentäen viinin laatua. Kone ei myöskään mahdollista kokonaisten terttujen käyttämistä – tyyliseikkaa, jota monet laatutuottajat kuten Vietti, suosivat – sille se jättää rangat automaattisesti köynnökseen.

Kun kustannuksiin lisätään tarhatyöskentelyn muut kulut pitkin kasvukautta, nousee kulut hehtaarilta noin 5000 euroon. Vielä jos kyseessä on luomutuottaja, kuten Vietti, jää tuotantomäärä usein 70 % perinteisestä viljelystä ja kulut nousevat jo 8000-9000 euroon hehtaarilta. Piemontessa, jossa keväisin sateita tulee useamman kerran viikossa, täytyy luomuruiskutuksia tehdä usein, mieluiten jokaisen sateen jälkeen. Toisin on kemiallisia torjunta-aineita käyttävillä tuottajilla. Laatutuottajat haluavat muistuttaa, että pelkkä luomumerkintä ei tee tuotteesta kestävää ja vastuullista. Alueilta, jossa laadukas maa on kallista, työvoimaa tarvitaan paljon ja maata hoidetaan kestävästi, on huolestuttavaa ja kysymyksiä herättävää nähdä markkinoilla viinejä alle tuotantokustannusten.

Jo tuottajalle itselleen Barolossa yhden kilon rypäleitä tuottaminen maksaa noin kolme euroa. Saman määrän rypäleitä voi tuottaa alempaa Alessandrian liepeiltä 0,30 eurolla. Laatuero rypäleiden välillä on huima. Edullisestikin voi saada kelvollisia rypäleitä, mutta ne eivät ilmennä kasvuympäristöään samalla tavalla, kuin syvälle maahan kaivautuneet vanhat rinneköynnökset. Jotain laatueroista voi päätellä myös tarhojen hinnoista: edullisimmillaan Piemontesta voisi löytää hehtaarin viinitarhan 70 000 eurolla, kun Barolon parhaista hehtaareista saa pulittaa kolme miljoonaa euroa.

Vähemmän on enemmän: Vanhat köynnökset tuottavat tiiviimpää hedelmää

Tasaisella rehevillä mailla, joissa satomäärät pyritään maksimoimaan, on usein nuoria köynnöksiä, jotka elinvoimaisina jaksavat tuottaa suuren sadon. Nuoren köynnöksen juuret eivät ole ehtineet vielä pureutua syvälle maahan – eikä hyvin hedelmällisillä mailla niillä ole sille tarvettakaan. Kun köynnös ei joudu näkemään paljoa vaivaa rypäleiden synnyttämiseen, ei makumaailmastakaan tule kompleksista.  Vanhat köynnökset varataankin hienoimmille viineille, joiden makumaailmalta voi odottaa moniulotteisuutta, ja konsentroituneisuutta. Nämä köynnökset ilmentävät maaperäänsä syvemmältä. Muun muassa Viettillä on satavuotiaita köynnöksiä, joista edelleen valmistetaan viiniä, Coppon vanhimmat köynnökset ovat yli kuusikymmenvuotiaita.

Coppon 55- vuotiaasta Barberasta valmistuu lippulaivaviini Pomorosso

Vuonna 1905 perustettu Prunotto tunnetaan elegantista tyylistään. Rypäleet Prunotton viineihin tulevat pääosin talon omilta tarhoilta, jotka sijaitsevat Piemonten parhailla mailla. Talon filosofiaan kuuluu ajatus siitä, että viinin tarkoitus on lasissa ilmentää hyvin tarkkaan sitä aluetta, missä köynnös on kasvanut. Viinit käyvät villihiivoilla, eikä niitä kirkasteta lainkaan. Kaupallisemmat, suuremmat talot käyttävät usein viljeltyjä hiivakantoja, jotka takaavat tasaisen laadun, mutta ohjaavat viinin tyyliä geneerisempään suuntaan. Prunottolla yhteys alkuperään halutaan säilyttää.

Arkiviinistä maailman maineeseen

Vietti onkin yksi harvoista viinitaloista, joka kasvattaa barberaa Barolon sydämessä, tyypillisesti Nebbiololle varatuilla arvokkailla mailla. Viettillä on harvinainen erityislupa käyttää Barolo Crun nimeä Barberassaan: 1918 istutettu Barbera-tarha Scarrone on tunnettu yhtenä hienoimmista nebbiolotarhoista, Viettillä etiketissä komeilee Barbera Scarrone Vigna Vecchia. Luca Currado pitää Barberaa ylivertaisena gastronomisena lajikkeena. ”Barbera on kuin hyvin istuvat siistit farkut. Se on juhlava, jos yhdistät sen juhlavasti, tai kasuaalimpi jos yhdistät sen arkisemmin. Luottoviini, jolle on aina paikka ruokapöydässä, kuten farkuilla vaatekaapissa. ”

Perinteisesti Barbera on edustanut piemontelaisille hyvää, helppoa arkiviiniä. Se on ollut paikallisille ensisijainen viinivalinta vuosikymmenten ajan ja siitä on valmistettu pääasiallisesti lähinnä kevyitä, nuorena juotavia viinejä. Barbera on hapokas lajike, joka on suhteellisen helposti viljeltävä, ei altistu herkästi kasvitaudeille ja sopeutuu moneen paikkaan. Sen tanniinit ovat huomattavasti lempeämmät kuin Nebbiololla, aromikirjo tarjoilee punaisia marjoja, kirsikkaa, vadelmaa – ikääntyessään hilloa, kanelia, kaakaota tai tupakkaa.

Barbera on kokenut huiman kehityksen viimeisten muutaman vuosikymmenen aikana. Coppo oli yksi ensimmäisiä viinitaloja, joka ymmärsi barberan potentiaalin muunakin kuin helppona nuorena arkiviininä. Vähentämällä satomääriä, kehittyneemmällä viininvalmistuslaitteilla ja kypsyttämällä tammessa Barberasta tuli esiin aivan uudenlainen, vakavasti otettava viini. Talon lippulaiva viini Pomorosso tehdään kaikkein vanhimpien köynnösten rypäleistä, joissa konsentraatio on suurin.

Barberalla on monta tyyliä. Alban Barberaa pidetään pehmeämpänä ja pyöreämpänä kuin Astissa, jossa se ilmenee intensiivisempänä ja hapokkaampana. Vuonna 2014 osa Astin Barberasta erkani omaksi DOCG- luokitukseksi, josta tuli DOCG Nizza. Parhaan laatuluokituksen se ansaitsi täydellisten kasvuolojensa ansiosta. Toisin kuin Astin Barberassa, josta 10% saa olla muutakin lajiketta, Nizzan Barberan tulee olla 100% Barbera. Sen tulee tulla määritellyltä alueelta ja kypsyä vähintään18 kuukautta ennen myyntiinlaskua. Tästä ajasta sen tulee ikääntyä vähintään kuusi kuukautta tammessa. Suurin osa tarhoista on 150-350 metrin korkeudessa.

Bansella on Prunotton Nizza DOCG luokiteltu Barbera. Viinitalo osti tarhat vuonna 1995, ja ryhtyi heti hiomaan parasta mahdollista reseptiä viinille. Parasta mahdollista barberakloonia ja juurakkoa etsittiin ja mietittiin, millaisesta satomäärästä tulee paras lopputulos ja miten köynnösrivit tulisi istuttaa. Vuosikausien kokeilujen jälkeen vuonna 2015 syntyi ensimmäinen Bansella-viini. Kysyntä on ylittänyt tarjonnan Suomessakin, mutta tänä syksynä sitä on jälleen saatavilla. Myös Viettillä on oma Nizza-viininsä: La Crena täyttää kaikki Nizza DOCG:n vaatimukset, mutta koska apellaatio sisältää jo itsessään vaatimuksen Barberasta, ei lajikkeen nimeä saa etiketissä käyttää. Viettille Barbera on Nizzaa rakkaampi, ja sana mainitaan etiketissä alennetun luokituksen Barbera d’Asti DOCG:n saattelemana.

Tutustu myös Italian nousevaan punaviinialueeseen Bardoliinoon ja sen viineihin!

Tiesitkö, että 2016 vuosikertaa tituleerataan Italian täydelliseksi vuodeksi? Tutustu vuosikertaan ja sen viineihin!