Pinot Gris
Tässä Viinipostin Opi viinistä -artikkelissa keskitytään Pinot Gris viineihin
Nimien ja tyylien kirjo
Pinot Grigio, Pinot Gris, Grauburgunder, Ruländer, Malvoisie, Szürkebarát…rakkaalla lajikkeella on monta nimeä.
Monta nimeä tarvitaankin, sillä lajiketta viljellään ympäri maailmaa ja siitä valmistetaan monen tyylistä viiniä: mm. helppoa hedelmäistä laiturinnokkaviiniä, runsassokerista kullankeltaista jälkiruokaviiniä, intensiivistä ja kauniisti ikääntyvää Grand Cru -viiniä tai kuparinväristä roseeviiniä. Lajikkeesta tehtävät viinit ovat kasvattaneet suosiotaan huimasti viime vuosikymmenen aikana niin meillä kuin maailmallakin.
Italiassa Pinot Grigio on kaikkein eniten viljelty valkoviinilajike. Ranskassa Pinot Gris tunnetaan erityisesti Alsacessa, jossa se on Rieslingin jälkeen toiseksi myydyin valkoviini. Pinot Grigio on hyvin suosittu myös Euroopan ulkopuolella: mm. Kaliforniassa tai Australiassa, jossa se on kolmanneksi viljellyin valkoinen lajike.
Se mitä nimeä viinistä kulloinkin käytetään, antaa joskus osviittaa tyylistä: Pinot Grigioksi nimetty uuden maailman valkoviini muistuttaa todennäköisesti tyyliltään kepeämpää italialaista viiniä, kun taas Pinot Gris nimellä kulkevat ovat kenties runsaampia, öljymäisempiä tai makeampia Alsacen tapaan.
Lajikkeen ominaisuudet
Pinot Gris on saanut alkunsa mutatoitumalla kantalajikkeestaan, Pinot’sta. Sen sisaruksina voidaan siiis pitää muita Pinot’sta alkunsa saaneita lajikkeita, kuten Pinot Blancia, Pinot Noiria ja Meunieriä.
Lajikkeena Pinot Gris herättää huomion verrattuna muihin valkoviiniin käytettäviin rypäleisiin: se on punainen! Tai ehkä pikemminkin pinkki, jotain kuparin värin ja lilan väliltä. Kuka lie nimennyt pinkin lajikkeen Pinot Gris’ksi (gris, ranskaksi harmaa, grigio samoin italiaksi ja saksaksi grau, unkariksi szürke).
Se on aikaisin kukkiva lajike, joka myös kypsyy aikaisin. Näin ollen sen hennot kukat ovat alttiita keväthalloille, mutta rypäleet kypsyvät usein turvallisesti ennen syksyn sateita. Se kerryttää helposti korkean sokeripitoisuuden, tehden siitä sopivan lajikkeen runsasalkoholisille, täyteläisille viineille, tai jälkiruokaviineille. Se kadottaa nopeasti happoaan, joten viininviljelijän on oltava tarkkana, ettei sadonkorjuu viivästy. Rakenteeltaan hienoimmat Pinot Gris’t ovat runsaita, jopa öljymäisen raskaita, ja sopivat tuhdeillekin aterioille.
Aromit päärynästä savuun
Kepeimmillään Pinot Grigio on aikaisin poimittuna ja terästankissa käytettynä. Terästankki säilyttää rypäleen oman aromin ja raikkauden. Pohjois-Italiassa tämä on yleisin tyyli Pinot Grigiolle, ja mm. Veneton Pinot Grigiot tunnetaankin raikkaan hedelmäisinä viineinä, tulvillaan omenan ja päärynän sävyjä. Näitä viinejä kannattaa harvemmin kellarissa kypsytellä, ne on tarkoitettu nuorina juotavaksi. Ne ovat kesäpäivän parhaita nautiskeluviinejä: lasillinen terassilla ilman ruokaa, kesäisten piknikkien siivittäjä, salaattien, kalojen tai kevyiden kasvisruokien parina - Pinot Grigio sopii moneen.
Tuhdimpaa tyyliä löytyy mm. Alsacesta, missä Pinot Gris on ansainnut paikkansa alueen neljän jalon lajikkeen joukosta. Jalot lajikkeet ovat ainoita, joista Alsacessa saa valmistaa mm. Grand Cru- luokiteltua viiniä tai jalohomeista jälkiruokaviiniä. Pinot Gris’n katsotaan antavan tällä alueella parastaan: rakenne on usein hieman öljymäinen, hedelmäkirjo taittaa enemmän keltaiseen hedelmiin kuten aprikoosiin tai persikkaan ja mukana on usein mausteisuutta. Grand Cru tarhoilla eteen voi tulla myös piikiven, savun ja tuhkan aromeja. (Tutustu Alsacen alueen tuottajaamme Fernand Engeliin ja Alkosta löytyvään valikoimaan)